Hullu kehittäjä ei ole sekoillut aikoihin moottoriteillä ja parkkipaikoilla syystä että liukkaat ja pimeät tiet vaatisivat lisäkirjekurssin autokoulusta, aviomies ei suostu kulkemaan junalla ja busseissa voi kirjoittaa esityslistoja ja muistioita. Kaiken lisäksi on paljon jännempää arvuutella pimeän bussin ikkunasta, missä mahtaa olla Jämsänkoski ja milloin mentiin ohi.

 

Kävin tutustumassa elämäni ensimmäistä kertaa Toivakan kirjastoon, Jämsänkosken Nesteelle, Haapalehdon Shellille ja Arinan kylpyammeeseen. Puolukantuoksuinen kylpyamme hyvässä miesseurassa kylmän kokiksen kanssa voittaa lähes kaiken. Tällä viikolla olen maleksinut tuntikausia Jyväskylän kirjastossa, kahviloissa ja vaatekaupoissa. Sain leikkiä myös piilosta kummipoikani Aleksin kanssa.

 

Vastauksena Emma kysymykseesi on sekä että. Jos saamme ostettua oman peltometsäpläntin, pykäämme sinne oman ”linnan” metsän keskelle. Tiinalle teknologiakritiikistä, juuri näin. Mullakin oli kasvatustieteen proffa etelässä, joka ei osannut käyttää powerpointtia, eikä monisteita. Muistiinpanot sai kirjoittaa puheesta ja muutama epäselvä lause liitutaululta. Kyöstin askartelema piparkakkutalo on vielä palasina pakasteessa ja valmistunee ehkä ennen joulua ellei tule syötyä ennen sitä…

 

”Nothing happens unless there is first a dream.” Lainasin taas kymmenen opusta ja vein entiset pois. Minna Isoaho kirjoittaa, kuinka rohkea johtaja innostaa ja johtaa. Ensin on intohimo, sitten vasta kunnianhimo. ”Rohkea johtaja ei tyydy olemaan tarinankertoja, vaan hän kirjoittaa sen”. Olenkohan tavannut koskaan ketään kirjoittajaa? Tällä viikolla olen tuntenut itseni monta kertaa hulluksi. Istuin yksi päivä palaverissa ja vanhemmat, fiksut naiset kertoivat, kuinka suunnittelemani pilotti on mahdoton ja tuomittu epäonnistumaan. Onko? Jännää kokeilla jotain elämänsä ensimmäistä kertaa…

 

”Onko elämäsi täydellisesti tasapainossa? Jos näin on päässyt käymään hoida hyvä ihminen itsesi nopeasti takaisin kuntoon.”