Kävin harjoittelemassa ajoreittiä kaupungista Tampereen tielle tukena ja turvana ystäväni Petri ja Usko. Usko neuvoi määrätietoisesti ja Petri katseli Uskoa, jota en itse ehtinyt juuri vilkuilla. Kaikki meni kai hyvin kunnes poistuin moottoritieltä ekasta liittymästä aikeena mennä ABC:lle kääntymään ja takaisin Jyväskylään. Katsoin ABC:n kyltin, joka osoitti oikealle. Käännyinpä sinne yhden tien liian aikaisin, joka taisi olla vastaantulevien moottoritien ramppi. Luojan kiitos tunnistin ajokieltomerkin ja kukaan ei ehtinyt tulla vastaan. Siitä sitten vain peruuttaen takaisin ja pyörätietä takaisin päätielle…Eikös noissa rampeissa pitäisi olla jotkut puomit niin kuin junanradoilla? Mistä ihmeestä voi tietää kumpaan suuntaan niistä mennään? Ja miksi ylipäätään meillä on enemmän kuin yksi suora tie läpi Suomen? Ja siitäkin voisi mennä juna, joka pysähtyisi joka asemalla, eikä minun tarvitsisi enää koskaan ajaa autoa. Ja ihmisiltä kiellettäisiin asuminen muualla kuin junapysäkeilläJ

Vanhusten ryhmässä oikeissa töissä. Leikeltiin lehtiä ja koottiin kuvakollaaseja nuoruuden unelmista. Yritin tarjota omasta Kunto Plus –lehdestä ryhmälle ”Parempaa seksiä” –kirjoitusta. Se ei kai ollut kenenkään haaveissa. Autoin myös erästä iäkästä herttaista rouvaa etsimään omaa sporttista haavemiestään lehdistä. Ei kelvanneet Brad Pittit eikä Ridge Forresterit, vaan kauhtuneeseen työhaalariin pukeutunut työmies, jolla oli kananmunakenno sylissä. Kollegani pääsi etsimään armeijan miestä, joksi löydettiin paremman puutteessa vihreisiin pukeutunut metsästäjä aseen kanssa. Eräs pappa löysi Hästensin sängyn, johon etsittiin sitten makaamaan sopiva kaunotar. Joskus työ voi olla oikeasti hauskaa. Nähtäväksi tosin jää tuleeko kukaan seuraavan kerran uudestaan…