Toista kertaa Mikan käsittelyssä. Tilasin puolen tunnin niskahartiahieronnan a´25€. Hän hieroi tunnin ja otti vain kaksikymppiä. Työnsin vitosta, jota hän ei ottanut. Kerroin, että en halua kuittia. Hän sanoi maksavansa veronsa. Sanoin, että yritän vältellä veroja. Hän sanoi, että hieronta oli niin kevyttä. Kysyin, mitä enemmän olisin saanut jos olisin maksanut viisi euroa enemmän. Hän toisti, että hieronta oli niin kevyttä. Antoi vesilasin ja tarjosi taas karkkia. En tykännyt niistä karkeista, mutta otin silti. Jos saa tunnin hieronnan kahdellakympillä voi ottaa mieliksi yhden pahan karkin. Moni olisi voinut olla onnellinen. Minä en tiennyt. Näytinkö todella niin köyhältä, oliko hän voittanut lotossa vai olenko todella niin hemmetin hyvää seuraa?

 

Vantaan kylppäri on remontissa. Onko kukaan kokeillut tukan pesua vessassa bide-suihkulla? Minä kokeilin. Meikit kastui, laminaatti kastui, mutta tukka puhdistui. Kokeiltiin myös Ikean aamupalaa. Puuro, hillo, sämpylä, juustoviipale, kinkkuviipale, muna ja tee, 2,5 euroa. Jos Ikea olisi viisi kilometriä meitä lähempänä, kävisin siellä aina aamupalalla. Kävelin ekaa kertaa myös Ikean liukuportaat väärinpäin. Viime kerrasta on liian monta vuotta. Myyjät ovat nykyään tylyjä. Ikean myyjä väitti, että meidän tulisi tietää haluammeko kaapin vai vetokaapin. Allaskaapin vai tavallisen kaapin. Bauhausin myyjä väitti, että haluamamme vesiputoussuihku kestää ehkä vuoden. Vesivahinko tulee, asentajat eivät asenna ja vakuutus ei korvaa. Mielenkiintoista, että sellaisia hanoja myydään.

 

Viikonlopun menu: perjantaina kaksi juustosämpylää, 5 mandariinia, mansikkavanukas ja Lidlin pitakebab. Lauantaina Ikean aamupala, Ikean jäätelö, Hesburgerin kanapasta, pari mandariinia ja 2 lasia kokista. Sunnuntaina naudanpihvi + lohkoperunat Jumbossa, banaani ja väiski-pussi junassa, 2 juustonäkkäriä Jyväskylässä. Vaikea kutsua itseään enää terveyden edistäjäksi. Viimeisestä kotikokkauksesta on varmaankin kuukausi pari. Ja sekin taisi olla pelkkä munakas. Jääkaapissa on neljä maitopurkkia, joista kaksi on juotavaa ja kaksi pilaantunutta. Ei ilkeä kaataa pilaantuneita lavuaarista. Siirtää ikävää tapahtumaa viimeiseen saakka. Kun joskus vie roskapussin, asettelee purkit varovasti pystyyn.

 

Mitenkäs se raamatun parsi meni, jota häissä aina kuullaan? ”Kaikki se uskoo, kaikki se kärsii, kaikki se toivoo…” Kun pelkää tarpeeksi saa aviomiehen autokuskiksi Luhankaan. Aviomies kärsii kylmässä autossa keskellä ei mitään kaksi tuntia ja 15 minuuttia. Baari olisi avautunut illalla, kirjasto vain tiettyinä päivinä, ainoassa kaupassa ei voinut olla kauan. Vaimo tarjoaa palkaksi viinerikahvit Leivonmäen Teboililla.

 

Lainasin Osmo Soininvaaran Vauraus ja aika –kirjan. Osmo uskoo, että maksamme vaurastumisestamme liian kovan hinnan kiireenä, kiristyvänä työtahtina ja pätkätöiden epävarmuutena. Olen Osmon kanssa täysin samaa mieltä siitä, että useimmat meistä pärjäisivät lyhennetyllä työviikolla. En tajua, miksi nämä osmot eivät kuitenkaan tajua, että haluan tehdä pätkätyötä. Onko siinä jotain pahaa, kun haluaa tehdä lujasti töitä pari vuotta, häipyä pitkälle lomalle, haahuilla ympäriinsä ja elää.

 

Outoa, mutta olen ollut jo monta päivää onnellinen. Haluaisi uskoa, että kyse olisi hyvästä terveydestä, rakkaudesta, maailman parhaasta ystävyydestä, haastavasta työstä tai vaikkapa ensilumesta. Kuitenkin epäilen, että ihmiselle, jolle ei mikään riitä, ei myöskään mikään riitä. Kirkasvalolamppu ja tripla-annos D-vitamiinia. Kokeilkaapa.