Poimin eilen elämäni ensimmäiset mustaviinimarjat omista puskista. Puskat syntyivät viime vuonna ahdistuksesta työelämään. Vaikea selittää…Täti teki kuolemaa Kokkolassa, minä istuin typerässä teatterissa katsellen jotain roskaa työni puitteissa. Pidin jotain typerää puhetta projektista taas kerran, söin helvetin hienoja ruokia, istuin yksinäisenä taksissa ja olin varma siitä, että en halua sitä elämää. Luin englantilaisen kirjailijan teokset: Laiskuuden ylistys ja Vapauden ylistys. Siellä Helsingin ja Lapin välissä lentokoneessa päätin ryhtyä maanviljelijäksi ja puhua isältä pienen maapläntin ja mieheltä puskarahat ja kumppanuuden. Nyt siis kymmenen niistä reilusta sadasta puskasta tuotti pari litraa satoa. Ostin eilen myös elämäni ensimmäisen mehumaijan. Sillä olisi tarkoitus tehdä niistä parista litrasta pullollinen lisäaineetonta mehua. Tätä se on se onnellisen maanviljelijän elämä.

 

Pelasin elämäni ensimmäistä kertaa krokettia mökin pihalla. Pelasin myös sulkapalloa, jossa verkkona oli oranssi aurinkotuolini poikittain. En ole saanut koko kesänä puhallettua uimaleluja käyttöön. Perusteena on epäilemättä niiden harvinainen käyttö Suomen sääolojen vallitessa. Olen vähän kuin se yksi haastattelemani vanhus, joka häpeili vanhaa sohvaansa, eikä uutta voinut ostaa, koska hän on jo niin vanha ja kuolee kuitenkin kohta. Eli siitä vielä kahdeksan vuotta vanhalla sohvallaan istuen… Jos aurinkoiset päivät loppuvat tänään, ei kai ole järkeä puhaltaa…Niin, kukahan se oli, Luther? joka aikoi istuttaa sen omenapuun tänään, vaikka maailma tuhoutuisi huomenna?

 

Lainasin Sanna Ehdinin Sisäinen menestys –kirjan. Hänen mielestään oikea menestys on aina sisäistä ei ulkoista. Onnellinen ihminen kääntyy ulkoapäin sisäänpäin, meditoi tuntitolkulla ja löytää sisäisen valonsa. ”Jos ihmisellä on rikas sisäinen elämä, hänen ei tarvitse juurikaan välittää siitä, mitä muut sanovat, ajattelevat tai tekevät”, Sanna toteaa. Jooo…mutta miten sellainen rikas sisäinen elämä saadaan? Onko ihminen, joka ei jaksa pysyä yhdessä jooga-asennossa hetkeä kauempaa tuomittu kompuroimaan taikinakulhonsa kanssa vadelmametsässä ilman sitä seesteistä ihanaa sata vuotta kestävää onnea?

 

Jos loma ei loppuisi huomenna, voisi pestä mattoja, siivota, lenkkeillä tms kurjaa. Nyt kun loma loppuu, voi vain maata kangistuneena aurinkotuolilla peläten jokaisen sekunnin lipuvan ohi…Eikös loman loppuminen tarkoita ilotonta, kaloritonta, seksitöntä, väritöntä elämää, jota hallitsevat aikataulut, stressi, kiire ja pakot? Haluaisi säilöä siihen mehupurkkiin edes jotain tästä lomasta ja vapaudesta ennen kuin huomenna avaa homehtuneen ja haisevan jääkaapin kaupunkiasunnolla ja valmistautuu maanantaina töihin.