Oltiin tänään elämäni ensimmäistä kertaa väitöstilaisuudessa kuuntelemassa tuoretta tohtoria varhaisesta vuorovaikutuksesta musiikkikasvatuksen saralla. Tuli aivan mieleen oma ja kollegoiden opinnäytetyöt aikoinaan, missä teoriat ja tutkimusmenetelmät vedettiin enemmän tai vähemmän ”hatusta”, teoria jäi irralleen ja tutkimuksen luotettavuus oli vähän jotain sinne päin, mitä nyt voi siinä iässä ja niillä opinnoilla olettaakin. Eniten tilaisuudessa särähti korviin, kun tuore tohtori kertoi, että hän yritti löytää tutkimukseen alkoholistiäitejä, niin että tulokset olisivat olleen vieläkin selvemmät. Kysymys kuuluukin, mitä järkeä on tutkimuksessa, jonka tulos keksitään ensin ja sitten sen jälkeen etsitään väitettä todentavat haastateltavat? Minäkin käytin omassa työssäni fenomenologista teoriaa, joka tämänkin naisen mukaan on tarpeeksi laaja sopiakseen mihin vain...Tohtorin tutkinnon arvostus laski tänään parissa tunnissa kympistä nollaan…

 

Vietettiin yksi ilta Kastellin toimistolla kuunnellen puuduttavaa esittelyä markkinajohtajuudesta, seinän välieristeiden paksuudesta, uusien rakennusmääräysten täyttymisestä, konsernin historiasta ja kaikesta muusta, mitä emme olleet menossa kuuntelemaan. Kun olimme kuunnelleet kaveria 2,5 h (joka näytti kauempaa ihan Ridge Forresterilta), saimme käteemme alustavan tarjouksen lautakasapaketista. Saatiin valita jo väliovet, kärpäsverkot ja ikkunat. Nyt kun vielä tietäisi, minkähän talovalmistajan talon tai huvilan valitsisimme.

 

Hanna ja Timo, teitä todella kaivataan. Sen kaksi kertaa viikossa kun istun teellä kahvihuoneessa, luen Sosiaaliturvalehteä tai Tessoa, eikä ne lehdet taatusti tee pidemmän päälle ihmiselle hyvää. No entisessä työpaikassa luin aina lounastauolla Demaria. Saataisiinko projektirahoja sen ympyräkaupunki-mallin ympärille? Toisaalta se laskuvarjokurssi voisi olla aika suksee, saisiko Tekesiltä rahaa? No anyway kohta täytyy keksiä jotain uutta. Meille tulee vauva ja silloin on ”pakko” jäädä lomalle…

 

No niin, tiedän tiedän, että meidän perheessä äiti ei vietä päiväänsä tiskirätti toisessa kädessä ja kauha toisessa. Enkä todellakaan aio raahautua lauantaiaamuisin kylmiin uimahalleihin tai jalkapallokentille. Me voitaisiin kokeilla yhteistä palju- tai kahvilaharrastusta. Tai jakaa vaikka ruokaa Hakaniemen ruokajonossa. Rakas insinöörini ideoi jo ”lypsykoneen”, joka automaattisena takaa rauhalliset yöunet ja päivät. Uuteen taloon tulee myös äänieristetty viihdehuone…

 

Kävin myös neuvolassa tällä viikolla enkä juurikaan tajua, miksi niitä kutsutaan neuvoloiksi. Täti ei tiennyt Kelan äitiysavustuksista mitään ”kannattaa kysyä Kelalta”-tyyliin. Painon noususta hän arveli, että ”kyllähän paino yleensä nousee”. Perhevalmennuksesta hän sanoi, ”kyllähän ne ihan hyviä olisivat”, down-riskistä, että ”ainahan niitä jotakin on”, Helsingissä synnytyksestä, että ”soitat sitten sinne neuvolaan, kyllähän siellä on niitä synnytyssairaaloita”. Ei luultavasti tarvisi pitkää kurssia, kun työttömät bussikuskit koulutettaisiin neuvolatäteiksi. Mieluummin sitten ottaisin vaikka jonkun komean nuoren miehen arvelemaan, missä kohtu on.