Kai ihmisen täytyy olla todella vanha, kun herää lomallakin ennen kahdeksaa…Tiina puutarhanhoito on psykologista. Jos hammaslääkäri sattuu olemaan komea voit edes kuvitella harrastavasi jotain muuta…
 
Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa Kirkkonummella. Miten virkistävää juosta pitkästä aikaa Martinlaakson bussiasemalta junalaiturille huomaten, että juna meni jo. Sitten jäädyt siellä muutaman epämääräisen tyypin kanssa pitäen käsilaukustasi tiukempaa kiinni. Mukava oli päästä myös seisomaan liikkuvassa bussissa. Kirkkonummen lähijunassa kaksi kaljaveikkoa piti koko vaunua hereillä. Mutta ei voi valittaa. Täällä on ihana, että ei ole pakko ajaa autoa! Myöhästelyt, humalaiset, häiriköt, sekakäyttäjät, odottelut ym. ovat pientä. Ainakin voi luottaa, että mennään moottoritietä oikeaan suuntaan…En varmaan muistanut kertoakaan, miten sekoilin viime viikolla taas auton kanssa. Ajoin kaksi kertaa yksisuuntaista väärään suuntaan ja kummallakin kerralla Uskon ohjeiden mukaan. Ekalla kerralla sain auton nopeaan parkkiin, toisella kertaa vastaan tuli autoja ja jouduin ajamaan pyörätielle, josta sitten nolon odottelun jälkeen sain koslani käännettyä toiseen suuntaan. Terveisiä vain Jyväskylän katusuunnittelijoille, että voisitte pikku hiljaa muuttaa kaikki keskustan kadun kaksisuuntaisiksi. Ajelen niitä joka tapauksessa kumpiinkin suuntiin…
 
Jännä, miten elämä vie ihmisiä eri suuntiin. Tapasin vanhan ystäväni Mariannen ekaa kertaa lähes viiteentoista vuoteen. Hän on 3 lapsen vastuullinen vanhempi, perhepäivähoitaja ja kunnollinen vaimo. Hän kuorii toisella kädellä perunat, neuvottelee samaan aikaan lastensa kuljetuksista, pelaa nuorimmaisensa kanssa Röllipeliä ja kerää pipareita lattialta. Vaikea muistaa enää niitä humalaisia nuoruusvuosia, kun yhdessä kaaduttiin pääsiäiskokolla kuralätäkköön, kun soitettiin pilapuheluja, hihiteltiin jälki-istunnossa ja kirjoitettiin lappuja kaikki tunnit. Matematiikan opettaja varoitti minua siitä, että hän ei ole minulle hyvää seuraa…
 
Oli ihanaa päästä Jyväskylästä pois. Puoli vuotta sitten halusin täältä pois ja Jyväskylä tuntui paratiisilta. Nyt haluaisin maalle. Miten ihanaa olisi hankkia iso viinitila ja poimia kypsiä rypäleitä syksyn ilta-auringossa. Lapset voisivat juosta siellä pelloilla avojaloin ja aurinko paistaisi joka päivä.
 
Käytiin siskoni Tarjan tupareissa. Heidän talonsa on viimein valmis ja kotoinen takkatuli räiskyi olohuoneessa. Vaikka kuinka katselee täällä kolmiossa ympärilleen näkee vain surkean Vantaan lähiön. Tämä elämä täällä tulee kalliiksi. Olen varaamassa Dubain matkaa, menen illalla kasvohoitoon, huomenna ehkä hierontaan, perjantaina kylpylään, lauantaina Ikeaan…Ja tänään tilattiin kylppäriremontti. Meidän saunaan tulee tähtitaivas!
 
Mutta miten ihana hengata kotona illat kahdestaan. Olikin jo unohtanut, mitä normaalipariskunnat tekevät iltaisin ja mitä se arki on. Nyt tuntuu siltä, että voitaisiin vielä hommata se asuntoauto, myydä asunnot ja auto – ja lähteä sinne Dubaihin. Kunhan saa arabit vakuutettua, että spagettiolkaimet tai bikinit eivät johda helvetin portaille. Tai mistä sen toisaalta tietää, sitten meitä on siellä ainakin monta…