Meillä on otettu käyttöön jäähy. Kahdesta varotuksesta pieni kaveri lentää minuutiksi omaan huoneeseen…Siihen huoneeseen joka nyt viimein on valmis. Ehkäpä pieni mies tajuaa joku päivä, että vanhemmista ei ole hauskaa siivota lattialta 5 kertaa päivässä puuroja, perunamuusseja ja maitoja…

Jessen huoneen avajaisia vietettiin alkuviikosta. Olenkohan kertonut, että inhoan verhojen ompelua? En jaksanut harsoa käsin kuin yhden. Ilman viivottimia, nuppineuloja ja kelvollisia saksia sain kursittua kokoon lähempää tarkastelua kestämättömän verhonpalasen, joka näyttää kai ihan ookoolta. Älkää muuten ikinä leikatko kangasta työmiehen liimasaksilla. Kangas näytti teurastetulta ja leikkaus meni 5 senttiä vinoon toisesta päästä…Eikös minulla ollut käsityö 8 aikoinaan?

Olen oppinut lukemaan samaan aikaan poitsulle kirjoja ja katsomaan Unelmien poikamiestyttöä televisiosta. Homma vaatii vuoden päivittäisen opettelun. Kun osaat kaikkien kirjojen tekstit ulkoa, luet ne vain sivu kerrallaan ääneen pojan ollessa sylissäsi ja käännellessä sivuja. Sinä voit keskittyä mieliohjelmaasi rauhassa…Aina kun kirja loppuu, kaveri hakee itse uuden ja sinun tarvitsee vain nostaa syliin ja vilkaista, mikä kirja tämä nyt olikaan ja ohjelmoida pieni osa aivoista lukemaan ääneen ja suurin osa seuraamaan kuka seuraavan ruusun saa…

Ostettiin kaupasta mehulinko. Eilen ensimmäiset vadelmat räjähtelivät pitkin pöytää ja suurin osa kuitenkin mehukannuun. Vakaa tarkoitus on hienontaa vehkeellä viinimarjat ja osa vadelmista. Kesäkurpitsat ja tomaatit tunkevat kasvihuoneesta ulos ja vähän huolettaa ehtivätkö ne meidän ruokapöytään. Oikeasti tämä on aika mahtavaa. Käyt kuokkimassa jokailtaiset perunasi ja porkkanasi suoraan pellolta kattilaan, samalla vedät maasta sipulin kuullotettavaksi pannulla ja lehtisalaatin jyrsittäväksi perunan oheen. Jälkiruoaksi käydään marjaretkellä puskissa napostellen tuoreita mansikoita, vadelmia tai viinimarjoja.

Saatiin viimein ne kuuluisat 1-v kuvat valmiiksi. Muut serkut pönöttävät ykköset päällä karhuntaljojen päällä studion harmaata seinää vasten ja meidän kaveri istuu työkuteissaan traktorin päällä villiintyneen pellon vieressä kauniina kesäpäivänä. Sorry poika, studiorahat on tuhlattu tähän ihanaan vapaaseen kesään, jonka saat juosta täällä keskellä korpea varpaat rakennusjätteessä ja tukka aamupuurossa hulmuten.

Samaan aikaan, kun meidän lintukotoelämä täällä metsänreunassa jatkuu, joku hullu norjalainen ammuskelee viattomia ihmisiä hengiltä. Miten kukaan voi vihata noin paljon? Tuore äiti miettii, onko tyyppi istunut liian paljon vai liian vähän jäähypenkillä. Hymyileekö samainen tyyppi 1-vuotiskuvassaan maailmanvalloittajahymyään äitinsä ja isänsä keskellä siinä karhuntaljalla?