Voiko 32-vuotiaana herätä ensi kertaa ajatukseen, että elämä voisi olla toisenlaistakin? No ensiksi pitäisi kai kertoa syyt, mitkä aiheuttavat tätä pohdintaa. Ensin oli Bruno-leffa elokuvissa, sitten pyöräretki Jyväskylän Päijänne-maisemissa ja kolmanneksi Onnistu itsesi johtamisessa –kirja.

Raija kertoo kirjassa, että elämää ja itseä pitäisi johtaa päämäärätietoisesti. Pitää asettaa tavoitteet ja välitavoitteet ja pyrkiä niihin. Pitää osata jättää vanhat tavat ja tottumukset ja pyrkiä päämäärätietoisesti eteenpäin. Hyvä itsensä johtaja laatii tietenkin elämälleen missiot, visiot, arvot ja strategiat.

Listasin unelmani: pörröinen koira, Onnela-talo, pore-allas, vauva, tähtivalot, Pentikin astiat, viinakaappi, autonkuljettaja, elokuvateatteri, Popcorni-kone ja kirjasto. Arvona hauskanpito, onnellisuus ja vapaus. Missiota en ole ikinä käsittänyt. Strategiana on etsiä ensin tontti, sitten hauveli, sitten vauva ja sitten talo, johon voi haalia muutkin tarvittavat.

Yhtään Päijänne-tonttia ei ollut ihmisten ilmoilla myynnissä, eikä myöskään kivaa taloa, josta voisi aamulla kurottautua aurinkotervehdykseen auringon paistaessa terassille ja veteen. Ja jos unelmasta on kyse, sieltä pitää päästä pyörällä kohtuuajassa kaupungin keskustaan, pihalla pitää kyetä ottamaan alasti aurinkoa ja sinne pitää mahtua kiva traktori.

Googletin sopivaa koiraa. Vaikeaa löytää tavallista hauvaa, jonka kanssa voisi olla vain ja pitää hauskaa. Syödä grilliherkkuja, ottaa pihalla aurinkoa, nauttia kylmää siideriä ja nauttia elämästä. En ole kai koskaan tajunnut miksi koiraa pitäisi erityisesti kasvattaa saati sitten kuljettaa eri ruokia kaupasta tai kuljettaa hihnassa. Miksi se ei voisi vain kasvaa omaksi itsekseen? Eikös vasta ollut tutkimus, että onnellisimmat koirat löytyvät kulkukoirista, joita kodittomat hoitavat? Haluaisin onnellisen koiran, jolla ei olisi sukupuuta ja joka olisi saanut alkunsa vapaasta rakkaudesta…

Ja sitten ne talokirjat. En tajua niitä kodinhoitohuoneita ollenkaan. Iso kodinhoitohuone muistuttamassa ikävistä kotitöistä…En tajua miksi ylipäätään kodissa pitäisi tehdä töitä, eikös työpaikat ja 8 tuntia riitä siihen? Meidän talossa on sen sijaan iso kylpyhuone, jossa koko perhe voi pitää hauskaa poreammeessa, ihailla tähtitaivasta ja siemailla kylmiä juomia viinakaapista. Sitten tarvitaan iso takka ja leivinuuni, jossa piparit paistuvat joulun alla. Ja tietenkin kattoikkuna. Voisiko olla ihanampaa kuin ihailla kuulaita tähtitaivaita sängystä?

Sitten se vauva. Haluaisin, että sekin olisi onnellinen. Ei aikatauluja, ei ruokarajoituksia, ei ahdistavia vaippoja vaan mukavaa, vapaata ja hauskaa elämää.

Mistä tällaisen Onnela-elämän löytäisi? Ehkä Raija tietää. Kun palaan Itävallasta, minulla on plan…