Tapasin pitkästä, pitkästä aikaa entisen rakkaan asiakkaan Pekan. Keskusteltiin 20 asteen pakkasessa työmatkalla siitä, kuka on normaali, mitä tehdä kun vaatteet ei mahdu päälle ja kuinka monta hampurilaisannosta on hyvä syödä kerralla. Suorasukainen dialogi oli minulta luokkaa, ”heitä ne stereot pihalle niin kämppään mahtuu tietokone” ja että ”normaali ihminen syö vain yhden hampurilaisen kerrallaan.” No sain takaisin ”käy ostamassa uudet xl-vaatteet ja ”myy vanhat pois”. Ja että ”sinullahan on paljon kokemusta miehistä, et kai sinä opasta tarvi”. Ja kysymyksen ”kuka sitten on normaali”? Täytyi tunnustaa, että en tiedä ja että tuttavapiiriin ei taida kuulua yhtäkään.

 

Kävin neuvolassa ja todella toivon, että se oli toinen ja viimeinen kerta sen tädin kanssa. Olin lihonut liikaa, poika liian vähän ja pojan sykkeet olivat liikaa. Sen lisäksi en osannut rentoutua sf-mittauksessa, enkä verikokeessa, kieltäydyin sokerirasituksesta ja voin henkisesti pahoin vielä seuraavanakin päivänä. Kun astelee neuvolaan sisään onnellisen terveenä ja hyvinvoivana, sieltä tulee takaisin sairaana ja epänormaalina.

 

Nukahdin ensimmäistä kertaa elämässäni työssä. Seminaareissa olen onnistunut ennenkin pilkkimään, mutta että 20 minuutin päiväunet!

 

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa mammajoogassa. Jännä näky salin täydeltä tulevia äitejä virttyneissä verkkareissa. Ihana ohjaaja, joka ei todellakaan tullut korjaamaan asentoja. Vieressä oleva mamma tyytyi lähinnä makoilemaan kylkiasennossa koko tunnin, toiset ravasivat vessassa – ja aerobic tuntui olevan jossain toisessa elämässä.

 

Shoppailtiin viikonloppuna punainen videokamera ja oranssit lastenvaunut. Työkaverit ovat kertoneet, että eivät muista lastensa lapsuudesta juuri mitään. Jo valmiiksi dementoituneena, muistaa tuskin sen vertaa. Seuraavaksi aion ilmoittautua vauvanruokakurssille. Poikamiesystäväni kyllä huomautti, että ”eikös vauva syö niitä purkkeja kaupasta”. Pitkällisen ekologisen keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, että minun hiilijalanjälkeni on valtava huolimatta siitä, syötänkö vauvalle purkkeja vai ei. Ja että ”eikös vauvalle syötetä banaaneja?”. Miten ihmeessä saan banaanit kasvamaan tulevalla maaplantaasilla vai roudataanko nekin Afrikasta? Ne vaunut eivät mahtuneet autoon, mutta ovat muuten nätit. Enkä minä edes jaksaisi nostaa niitä autoon. Autoa varten voi kai sitten investoida jotkut kärryt –kun tarvii. Mehän aiotaan toistaiseksi vain kävellä…