Ostin elämäni ensimmäisen päähän laitettavan vispilän. Vispilä poistaa päänsäryn, migreenin, jännityksen, stressin, kuona-aineongelmat jne Joensuun torikauppiaan mukaan. Ostin myös 6 ripsipiirakkaa, jotka olivat oikeasti hyviä. Jos ihan rehellisiä ollaan, Joensuusta tuskin mitään parempaa löytyykään tai ainakin se jokin on vielä kokematta.

Kaksi päivää autossa istumista, kokouksia, ylisyömistä ja fiilistelyä. Yöllä etsimme kaupungista elämää. Löysimme jyväskyläläisen puhelinneuvojan ohjeilla Vanhan Jokelan. Hieman ränsistynyt, omalaatuinen kulttuuripaikka, jossa istui monta Göstaa ja portsarikin vaikutti edellisessä sodassa palvelleelta. Mikä loistava fiilis soittaa jukeboxista Leeviä ja Pohjois-Karjalaa, tunnelmoida live-musiikin tahdissa…Myrskyluodon Maijaa pianolla, outo kaveri flow-tilassa tanssimassa pianon tahdissa, me kaksi yksinäistä taas kerran keskenään ilman ainoatakaan pohjois-karjalalaista emäntää. Työparini kännykkä pursusi strippaushinnastoja ja ties mitä tarjouksia. Tangot olivat liian paksuja ja yleisökin sen sorttista, että rahat tainneet kulua jo jonnekin muualle. Rakas Joensuu, ehkä nähdään ensi vuonna vielä…ja kaivetaan Tenkanen uudelleen esiin…

Rämpimistä Muuramen korvessa tonttien perässä. Missä vaiheessa Päijännetontti muuttuu pusikoksi, jonka takaa häämöttää muutaman metrin suikku jokea, joka ehkä johtaa Päijänteeseen? Toinen vaihtoehto on laittaa talo tontille, josta näkyy paremmin kuin mitään muuta vastapäisen naapurin talot. Ne ovat niitä taloja, jotka olisivat niillä paikoilla, jonne mekin olisimme voineet matalan talomme laittaa. Toisaalta, en minä haluaisi asua siellä korvessa, jossa asfaltti-tiekin on vähissä, eikä kukaan ole kuullutkaan julkisesta liikenteestä. Niinä päivinä, kun auto ei käynnisty ja pelkkä ajattelukin omasta ajamisesta aiheuttaa päänsärkyä, täytyy olla hyvä mahdollisuus päästä korvesta kaupunkiin.

Eu-tukien etsintää netissä. Jos alkaisi nuoreksi viljelijäksi, täyttäisi sata lappulippusta, hommaisi toiminimen tai osakeyhtiön, kävisi EU-tukikelpoisuuden osoittavan kurssin, saattaisi saada nuoren viljelijän tukea 5000 euroa. Sitten käyskentelisi kauniina syksyaamuina omilla kullankeltaisilla pelloilla miettien mihin sitä tuhlasi elämästään 15 vuotta kaupungeissa markettisafkoilla palaverista palaveriin juostessa.