Meillä on otettu käyttöön jäähy. Kahdesta varotuksesta pieni kaveri lentää minuutiksi omaan huoneeseen…Siihen huoneeseen joka nyt viimein on valmis. Ehkäpä pieni mies tajuaa joku päivä, että vanhemmista ei ole hauskaa siivota lattialta 5 kertaa päivässä puuroja, perunamuusseja ja maitoja…

Jessen huoneen avajaisia vietettiin alkuviikosta. Olenkohan kertonut, että inhoan verhojen ompelua? En jaksanut harsoa käsin kuin yhden. Ilman viivottimia, nuppineuloja ja kelvollisia saksia sain kursittua kokoon lähempää tarkastelua kestämättömän verhonpalasen, joka näyttää kai ihan ookoolta. Älkää muuten ikinä leikatko kangasta työmiehen liimasaksilla. Kangas näytti teurastetulta ja leikkaus meni 5 senttiä vinoon toisesta päästä…Eikös minulla ollut käsityö 8 aikoinaan?

Olen oppinut lukemaan samaan aikaan poitsulle kirjoja ja katsomaan Unelmien poikamiestyttöä televisiosta. Homma vaatii vuoden päivittäisen opettelun. Kun osaat kaikkien kirjojen tekstit ulkoa, luet ne vain sivu kerrallaan ääneen pojan ollessa sylissäsi ja käännellessä sivuja. Sinä voit keskittyä mieliohjelmaasi rauhassa…Aina kun kirja loppuu, kaveri hakee itse uuden ja sinun tarvitsee vain nostaa syliin ja vilkaista, mikä kirja tämä nyt olikaan ja ohjelmoida pieni osa aivoista lukemaan ääneen ja suurin osa seuraamaan kuka seuraavan ruusun saa…

Ostettiin kaupasta mehulinko. Eilen ensimmäiset vadelmat räjähtelivät pitkin pöytää ja suurin osa kuitenkin mehukannuun. Vakaa tarkoitus on hienontaa vehkeellä viinimarjat ja osa vadelmista. Kesäkurpitsat ja tomaatit tunkevat kasvihuoneesta ulos ja vähän huolettaa ehtivätkö ne meidän ruokapöytään. Oikeasti tämä on aika mahtavaa. Käyt kuokkimassa jokailtaiset perunasi ja porkkanasi suoraan pellolta kattilaan, samalla vedät maasta sipulin kuullotettavaksi pannulla ja lehtisalaatin jyrsittäväksi perunan oheen. Jälkiruoaksi käydään marjaretkellä puskissa napostellen tuoreita mansikoita, vadelmia tai viinimarjoja.

Saatiin viimein ne kuuluisat 1-v kuvat valmiiksi. Muut serkut pönöttävät ykköset päällä karhuntaljojen päällä studion harmaata seinää vasten ja meidän kaveri istuu työkuteissaan traktorin päällä villiintyneen pellon vieressä kauniina kesäpäivänä. Sorry poika, studiorahat on tuhlattu tähän ihanaan vapaaseen kesään, jonka saat juosta täällä keskellä korpea varpaat rakennusjätteessä ja tukka aamupuurossa hulmuten.

Samaan aikaan, kun meidän lintukotoelämä täällä metsänreunassa jatkuu, joku hullu norjalainen ammuskelee viattomia ihmisiä hengiltä. Miten kukaan voi vihata noin paljon? Tuore äiti miettii, onko tyyppi istunut liian paljon vai liian vähän jäähypenkillä. Hymyileekö samainen tyyppi 1-vuotiskuvassaan maailmanvalloittajahymyään äitinsä ja isänsä keskellä siinä karhuntaljalla?

Kun parin vuoden tauon jälkeen menet farkkukauppaan, tunnet itsesi todella vanhaksi. Myyjä hakee sinulle farkkuja sovitettavaksi ja yrität niitä epätoivoisesti kiskoa jalkaan. Housut juuttuvat jo pohkeeseen ja näytät kireältä makkaralta tai niin kuin sinulla olisi jalassa legginssit ilman hametta. Kun katselet itseäsi epätoivoisena peilistä nuori myyjä kertoo takanasi kuinka farkut istuvat hänen mukaansa hyvin. Siinä yrität sitten hienovaraisesti kysyä, näitäkö ihmiset nykyään ostavat ja että olenkohan tällaisiin vähän liian vanha, myyjä vain naurahtaa, että et tietenkään ole. Ja ne farkut kuulemma kestävät ainakin 20 vuotta, ovat niin hyvää materiaalia. Kehtaakohan Jesse liikkua 55-vuotiaan äitinsä kanssa, jolla on nämä farkut jalassa...? Joo, ostin ne ja liikkeestä ulos tullessani katselin huvikseni ympärilleni ja huomasin, että kaikilla alle 30-vuotiailla oli jalassaan juuri sellaiset…

Oikeasti tämä loma vain jatkuu ja jatkuu...Onnellisia, aurinkoisia kiireettömiä päiviä, joissa paha maailma tuntuu olevan kovin kaukana...Kyllä jokaisen ihmisen pitäisi saada kokeilla joskus "äitiyslomaa"...Tämähän on aivan luksusta!

Terveisiä Oulun herättäjäjuhlilta! Ekaksi laina-asuntoautossa oli lämmintä 39 astetta...Ensimmäisenä yönä nukutettiin vesseliä parisen tuntia hikisessä vaunussa ja sitä ennen puolisen tuntia hikisessä kärryssä...Toisena yönä päästiin tunnin nukuttamisella...Ja kolmatta yötä ei koskaan tullut ja jos minusta riippuu, tuskin tuleekaan...Toki aina ei välttämättä oltaisi siinä +29 helleaallossa paljaan auringon alla, vessat puolen kilsan päässä ja Sepe-helikopteri vähän väliä korvan vierestä lähtemässä ja tulemassa...Mutta, mutta...Herättäjäjuhlareissulla poika oppi syömään kylmiä nakkeja, juustopaloja ja kinkunpaloja suoraan pakkauksesta ja tolkuttoman isoja pullia...Ouluhallissa oli mahtava pituushyppyhiekkalaatikko, jossa Jesse kävi sotkimassa vuorotellen kaikkien leikit...jonka jälkeen tarvittiin kokovartalosuihku suusta varpaisiin...Niistä muutamasta puheesta, jotka satuttiin kuulemaan jäi mieleeni armo...Ehkäpä meidän olisi hyvä enemmän antaa armoa toisille ja itsellemme...Mukava oli nähdä taas koko suku ja elämää! Juhlilta löytyi kaikki Jessen 9 serkkua, kummatkin mummot ja pappat, 3 tätiä ja paljon muita...

Heti maanantaina suunnattiin auton keula kohti Jyväskylää. Sadetta, ukkosta ja viidakkoa...Oikeasti mökki ei ole ollut vielä koskaan noin huonossa kunnossa...Ruoho, lupiinit, koivut ja kaikki ovat villiintyneet, katolla ja nurmikolla kasvaa sammalta, osa ikkunoista on vielä karhuntaljan peitossa, laituri on limainen, kesäkukat istuttamatta...Niin ja oikeasti meidän ekologinen käsikäyttöinen ruohonleikkuri ei leikkaa noin pitkää ruohoa...Ja juuri kun grilli saatiin sytytettyä ja possun sisäfileet esille, iski ukkoskuuro päälle...Se ei kuitenkaan haitannut saunatouhuja. Jesse pääsi elämänsä ekaa kertaa mökkijärveen uiskentelemaan...Muutaman vuoden päästä kaveria tuskin saa enää vedestä pois...

Tiistaina suunnattiin taas auton keula kohti Vantaata ja kaupunkielämää. On riehuttu Jumbon leikkikehässä, leikkipuistoissa ja puistoissa ylipäätään...Ja riehuminen jatkunee ainakin muutaman päivän...

Jotenkin haluaisi olla positiivinen omaa kotimaata ja kotiseutua kohtaan, mutta…ihan pakko nyt valittaa…Ehkäpä seuraava blogi-kirjoitus on taas vähän positiivisempi…

Tämä miestensuojeluaate heräsi, kun kuulin eilen Mika Myllylän kuolleen. Viikonloppuna kuoli myös 8 miestä hukkumalla ja 4 nuorta autolla kaahaten. Onko meidän yhteiskunnassa jotain vikaa, joka ajaa miehiä suorittamiseen? Miten kasvattaa pienestä pojasta mies, jonka ei tarvitse voittaa ainuttakaan urheilukisaa, osata korjata yhtään autoa, osata remontoida asuntoa tai lukea ”hyvää” ammattia ollakseen hyvä? Miten takoa pienen päähän, että tässä elämässä saa epäonnistua, saa tehdä virheitä, itkeä, nauraa, saa laiskotella, saa etsiä itseään, lähteä pois ja tulla takaisin? Ihmisarvo ei perustu suorittamiselle saati sitten miellyttämiselle. Kuka ottaisi isot miehet syliinsä ja kertoisi, että he ovat maailman parhaita poikia, miehiä, isiä ja ystäviä juuri sellaisena kuin ovat?

Suomi taitaa olla yleisestikin oikea tylyttämisen yhteiskunta. Kun joku ostaa uuden auton, kysytään ”paljon tarvi ottaa velkaa” sen sijaan, että kehuttaisiin hienosta ostoksesta. Kun toinen saa lapsen, todetaan, että ”taasko, eikö noita nyt olisi jo tarpeeksi” sen sijaan, että onniteltaisiin lämpimästi. Kun joku tulee sairaaksi, todetaan, että ”sinä se imuroit kaikki taudit itseesi” sen sijaan, että kysyttäisiin ”miten sinä voit?” Kun toinen pääsee ylioppilaaksi, kysytään ”montako laudaturia sait” sen sijaan, että onniteltaisiin lämpimästi hienosta saavutuksesta. Kun toinen rakentaa taloa, kysytään ”milloin aiot nuo listat laittaa”, sen sijaan, että kehuttaisiin kuinka hienosti homma on edennyt. Kun toinen laihtuu tai lopettaa alkoholin käytön, odotetaan ”milloin repsahdat taas” sen sijaan, että onniteltaisiin hienosta saavutuksesta.

Pakko näin alan ammattilaisena vielä valittaa uudesta vanhuspalvelulaista ja muistuttaa, että yhteiskunta, joka ei huolehdi lapsista, vanhuksista ja vammaisista, ei ole juuri minkään arvoinen. Palvelujen ja tarvearvioinnin sitominen 80-vuoden ikään antaakin kaikille meille tavoitteen elää nätisti ja vailla sairauksia 80-vuoden ikään, jonka jälkeen kunnan viranomainen käy arvioimassa kuolemmeko nätisti parin vuoden sisällä mahdollisimman vähillä palveluilla vai voisivatko he olla jotenkin siinä avuksi. Miksi me ei yksinkertaisesti annettaisi ihmisille palveluita, joita he tarvitsevat silloin kun he tarvitsevat?

Ei onni tule köyhyydestä tai rikkaudesta, ei maailman antamista aineksista. Se tulee meistä sisältä, hiljaa hymyillen, suukottaa poskelle ja kuiskaa korvaan, -Sinä olet minun valittuni."♥

Mukavaa juhannusta kaikille! Toivottavasti jossain päin Suomea paistaa aurinko ja hyttyset ovat jääneet johonkin loukkuun…Meidän loukku on toimimaton ja paska. Terveiset vain Kärkkäiselle! Ei osteta teiltä enää ikinä mitään. Tosin ensi viikolla taitaa alkaa alennusmyynnit…