Tällä viikolla on tuntunut aivan erityisen paljon, että olen omalla alallani. Tänään tapasin taas 85-v Matin, joka halasi lämpimästi ja halusi esitellä meidän tekemää Big Brothers and Sisters – videota tutulle hoitajalleen. Toinen onnen hetki oli, kun kävin katselemassa edellisen edellisen projektini aikaan saannoksia ja mitä siitä kaikesta on vielä jäljellä. Lisäksi juttelin ehkä n. sadan mukavan ikäihmisen kanssa. Oikeastaan on aika onni tehdä tätä työtä. Ehkä voisin joku päivä askarrella jonkun pahvi-Satun, joka kävisi ne kaikki turhanpäiväiset palaverit ja seminaarit ja kirjoittaisi kuukausiraportit, työajanseurannat, matkalaskut ja ajopäiväkirjat – ja minä voisin keskittyä tekemään sitä maailmanparannustyötä, jota haluan.

 

Perjantaina kokeilin taloyhtiön saunassa eri laudepuolta ja join ensimmäistä kertaa pelkkää vettä. Lauantaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa asuntoautonäyttelyssä, kävin myös elokuvissa, jonka nimeä en edes muista. Lainasin ekaa kertaa Rosa Meriläisen & Liisa Huhdan feministi-kirjan. Oikeastaan en ole koskaan ollut feministi, enkä sitä hirveän hyvin ymmärräkään. Tätini joskus sanoi, että hän halusi lapsen, mutta oli pakko ottaa myös ukko. En oikein tajunnut. Puhumiseni sen ”ukon” kanssa on rajoittunut ehkä n. 15 vuotta sitten sukujuhlilla käytyyn keskusteluun siitä, onko muita automerkkejä kuin Volvo. No anyway, uskon enemmän, että tiettyjen naisten kiltteyden syy on nainen itse, eikä suinkaan mies. Kertokaa jos olen väärässä! Toisaalta en ole koskaan tainnut tavata yhtään kusipäämiestä. Naisia sen sijaan muutamanJ

 

Ostin myös toisen kirjan Suomalaisen alesta. Tommy Tabermannin ja Jussi T. Kosken jonkinsorttinen runo/ajatelma –teos. Siteeraavat Paulo Coelhoa. ”Jos kuuntelemme lasta, joka asuu sielussamme, silmämme alkavat jälleen listaa. Jos pidämme yhteyttä tähän lapseen, emme menetä kosketusta elämään.” Jännä löytää päivä päivän jälkeen se sisäinen 4-vuotias. Tänä aamuna etsin tiettyä t-paitaa. Kiskoin hyllyistä 100 paitaa, jotka lojuvat nyt makuuhuoneen lattialla. Mikään niistä ei ollut juuri se enkä luoja paratkoon jaksa koota niitä ainakaan tänään. Silitysrautaa en ole jaksanut kaivaa esiin taas pariin kuukauteen. Vettä ei voi keittää, kun keittimeen ei saa vettä keittiön hanasta altaan ollessa täynnä tiskejä. Kyllä elämässä täytyy olla jotain tärkeämpää kuin kodinhoito. Vaikka se puutarhanhoito. Siitä tulikin mieleeni, että en ole jaksanut hoitaa puutarhaakaan puoleentoista kuukauteen. No viimeistään sitten, kun menen hierojalle, hammaslääkäriin tai papaan. Niin tai sinne Tampereelle…Ompas mukava nähdä entisiä kämppiksiä. Siitä yhteisestä Regina-tilauksesta on kai ikuisuus.