Jännä miten juhlat muuttuvat niin erilaisiksi lasten myötä. Tuntikausien saunominen ja ryypiskely on vaihtunut pikaiseksi saunomiseksi päiväunien aikaan ja yhdeksi siideritölkiksi. Tuntikausien gourmet-grillaus on vaihtunut kiuasmakkaraksi ja lämpimiksi voileiviksi. Oma pää ja takamus ovat täynnä hyttysenpuremia, koska äitin aika menee pojan hyttysvainoajien tappamiseen. Elokuvien sijaan katsotaan lasten kuvakirjoja ja lopulta mennään nukkumaan väsyneinä mutta onnellisina puoli yhdentoista aikoihin ja herätään puoli kasilta virkeinä ilman päänsärkyä ja masennusta.

 

Jesse kävi elämänsä ensimmäistä kertaa pomppimassa trampoliinilla. Timo-serkku opasti muutaman pompun ja sen jälkeen kaveri olisi ollut siellä vaikka koko yön…Kai meidän pitäisi hommata sellainen ja muutama serkku Jessen kokopäiväiseksi hauskanpitäjäksi.

 

Proosa-kurssi oli peruttu muiden osallistujien puutteessa. Istuskelin siellä Ylivieskan kirjaston portailla läppärini kanssa ja mietin 5 minuuttia mitä tekisin ja palasin sitten omalle pellolle kitkemään porkkanoita.

Naapurit istuivat meillä juhannusaaton kaffeilla. Mikä hiljaisuus ja rauha katsella ikkunoista ulos ja tajuta, että elämä on tässä ja nyt. Elämältä ei kai voisi enää muuta pyytää.