28.07.2011 - 15:25 / Kategoriat: ei kategorioita
Meillä on otettu käyttöön jäähy. Kahdesta varotuksesta pieni kaveri lentää minuutiksi omaan huoneeseen…Siihen huoneeseen joka nyt viimein on valmis. Ehkäpä pieni mies tajuaa joku päivä, että vanhemmista ei ole hauskaa siivota lattialta 5 kertaa päivässä puuroja, perunamuusseja ja maitoja…
Jessen huoneen avajaisia vietettiin alkuviikosta. Olenkohan kertonut, että inhoan verhojen ompelua? En jaksanut harsoa käsin kuin yhden. Ilman viivottimia, nuppineuloja ja kelvollisia saksia sain kursittua kokoon lähempää tarkastelua kestämättömän verhonpalasen, joka näyttää kai ihan ookoolta. Älkää muuten ikinä leikatko kangasta työmiehen liimasaksilla. Kangas näytti teurastetulta ja leikkaus meni 5 senttiä vinoon toisesta päästä…Eikös minulla ollut käsityö 8 aikoinaan? 
Olen oppinut lukemaan samaan aikaan poitsulle kirjoja ja katsomaan Unelmien poikamiestyttöä televisiosta. Homma vaatii vuoden päivittäisen opettelun. Kun osaat kaikkien kirjojen tekstit ulkoa, luet ne vain sivu kerrallaan ääneen pojan ollessa sylissäsi ja käännellessä sivuja. Sinä voit keskittyä mieliohjelmaasi rauhassa…Aina kun kirja loppuu, kaveri hakee itse uuden ja sinun tarvitsee vain nostaa syliin ja vilkaista, mikä kirja tämä nyt olikaan ja ohjelmoida pieni osa aivoista lukemaan ääneen ja suurin osa seuraamaan kuka seuraavan ruusun saa…
Ostettiin kaupasta mehulinko. Eilen ensimmäiset vadelmat räjähtelivät pitkin pöytää ja suurin osa kuitenkin mehukannuun. Vakaa tarkoitus on hienontaa vehkeellä viinimarjat ja osa vadelmista. Kesäkurpitsat ja tomaatit tunkevat kasvihuoneesta ulos ja vähän huolettaa ehtivätkö ne meidän ruokapöytään. Oikeasti tämä on aika mahtavaa. Käyt kuokkimassa jokailtaiset perunasi ja porkkanasi suoraan pellolta kattilaan, samalla vedät maasta sipulin kuullotettavaksi pannulla ja lehtisalaatin jyrsittäväksi perunan oheen. Jälkiruoaksi käydään marjaretkellä puskissa napostellen tuoreita mansikoita, vadelmia tai viinimarjoja.
Saatiin viimein ne kuuluisat 1-v kuvat valmiiksi. Muut serkut pönöttävät ykköset päällä karhuntaljojen päällä studion harmaata seinää vasten ja meidän kaveri istuu työkuteissaan traktorin päällä villiintyneen pellon vieressä kauniina kesäpäivänä. Sorry poika, studiorahat on tuhlattu tähän ihanaan vapaaseen kesään, jonka saat juosta täällä keskellä korpea varpaat rakennusjätteessä ja tukka aamupuurossa hulmuten.
Samaan aikaan, kun meidän lintukotoelämä täällä metsänreunassa jatkuu, joku hullu norjalainen ammuskelee viattomia ihmisiä hengiltä. Miten kukaan voi vihata noin paljon? Tuore äiti miettii, onko tyyppi istunut liian paljon vai liian vähän jäähypenkillä. Hymyileekö samainen tyyppi 1-vuotiskuvassaan maailmanvalloittajahymyään äitinsä ja isänsä keskellä siinä karhuntaljalla?
20.07.2011 - 15:25 / Kategoriat: ei kategorioita
Kun parin vuoden tauon jälkeen menet farkkukauppaan, tunnet itsesi todella vanhaksi. Myyjä hakee sinulle farkkuja sovitettavaksi ja yrität niitä epätoivoisesti kiskoa jalkaan. Housut juuttuvat jo pohkeeseen ja näytät kireältä makkaralta tai niin kuin sinulla olisi jalassa legginssit ilman hametta. Kun katselet itseäsi epätoivoisena peilistä nuori myyjä kertoo takanasi kuinka farkut istuvat hänen mukaansa hyvin. Siinä yrität sitten hienovaraisesti kysyä, näitäkö ihmiset nykyään ostavat ja että olenkohan tällaisiin vähän liian vanha, myyjä vain naurahtaa, että et tietenkään ole. Ja ne farkut kuulemma kestävät ainakin 20 vuotta, ovat niin hyvää materiaalia. Kehtaakohan Jesse liikkua 55-vuotiaan äitinsä kanssa, jolla on nämä farkut jalassa...? Joo, ostin ne ja liikkeestä ulos tullessani katselin huvikseni ympärilleni ja huomasin, että kaikilla alle 30-vuotiailla oli jalassaan juuri sellaiset…
Inhoan autojen takapenkkejä! Olen istunut viimeiset 15kk auton takapenkillä kaivellen vuorotellen uusia leluja kassista, laulaen, vihellellen, öristen, irvistellen ja keräillen lenteleviä tuttipulloja ja tutteja ympäristöstä. Pari viikkoa sitten keksin uuden jutun. Syömiset! Yksi nakki oikeuttaa äidin lähes puolen tunnin lukusessioon, juuston tai kinkun pala parin minuutin, rusinat antavat hetken tai koko rasian kanssa n. puoli tuntia. Tuttipullo ja 2 desin maito antaa parikymmentä minuuttia. Älkää kuitenkaan kokeilko tätä kotona. Eilen Jesse parkui onnettomana Oltermannin perään, leivät eivät enää maistu ja Ikeallakin kelpaavat ainoastaan ne kuuluisat lihapullat.
Hemmetin polttaraiset! Raadoin eilen monta tuntia pellolla repien näitä kaksimetrisiä paholaisia vadelmapensaista. Nyt tajuan miksi luomuruoat ovat niin kalliita. Kaikki tavalliset viljelivät kävelevät peltojaan myrkkyruiskut kädessään ja keräävät naureskellen satonsa rikkaruohottomilta pelloiltaan. Eilen kuitenkin nautittiin ensimmäiset itsekylvetyt perunat! Ja kesäkurpitsat tunkevat kasvihuoneesta jo ulos…
Päästiin ensimmäisille treffeille 15 kuukauteen kahdestaan. Muutamat edelliset treffit on hyötykäytetty rautakaupoissa kiertelyyn. Pyöräilimme kyläteatteriin katsomaan parin tunnin näytöstä, jonka jälkeen oli tietenkin mieletön kiire ”pelastamaan” poikaa, joka oli viihtynyt mummollaan äärettömän hyvin.
Löysin juuri minulle tehdyn työpaikan! Hain sitä heti ennen kuin ehtisin katumaan hakemista. Miten ihmeessä raaskin päästää irti pienestä? Vaikka rakastaa töitään, rakastaa enemmän perhettään, eikä tiedä, miten voisi tehdä kumpaakin samaan aikaan. Jos olen jumissa pääkaupungissa, miten ihmeessä voin samaan aikaan hoitaa marjatilaa täällä? Jos jään kotiin, kuka kumma palkkaa vielä tyyppiä vanhentuvine tietoineen töihin? Kenen rahoilla ostetaan Jesselle kaikki ne kivat paidat? Apua, jos oikeasti pääsen työhaastatteluun, joudun pikapikaa matkustamaan Vantaalle, ahtautumaan joihinkin suoriin housuihin (jotka eivät varmaankaan edelleenkään mahdu edes päälle, vai kokeilisinko niitä uusia farkkujaJ ) ja kauluspaitaan, joudun siistimään kulmakarvani ja miettimään tosissani, miten saan myytyä oman sekopäisen luonteeni asialliseen hommaan. Niin, olen juuri se, jonka edellinen videotuotos laitettiin esityskieltoon...
14.07.2011 - 13:12 / Kategoriat: ei kategorioita
Oikeasti tämä loma vain jatkuu ja jatkuu...Onnellisia, aurinkoisia kiireettömiä päiviä, joissa paha maailma tuntuu olevan kovin kaukana...Kyllä jokaisen ihmisen pitäisi saada kokeilla joskus "äitiyslomaa"...Tämähän on aivan luksusta!
Terveisiä Oulun herättäjäjuhlilta! Ekaksi laina-asuntoautossa oli lämmintä 39 astetta...Ensimmäisenä yönä nukutettiin vesseliä parisen tuntia hikisessä vaunussa ja sitä ennen puolisen tuntia hikisessä kärryssä...Toisena yönä päästiin tunnin nukuttamisella...Ja kolmatta yötä ei koskaan tullut ja jos minusta riippuu, tuskin tuleekaan...Toki aina ei välttämättä oltaisi siinä +29 helleaallossa paljaan auringon alla, vessat puolen kilsan päässä ja Sepe-helikopteri vähän väliä korvan vierestä lähtemässä ja tulemassa...Mutta, mutta...Herättäjäjuhlareissulla poika oppi syömään kylmiä nakkeja, juustopaloja ja kinkunpaloja suoraan pakkauksesta ja tolkuttoman isoja pullia...Ouluhallissa oli mahtava pituushyppyhiekkalaatikko, jossa Jesse kävi sotkimassa vuorotellen kaikkien leikit...jonka jälkeen tarvittiin kokovartalosuihku suusta varpaisiin...Niistä muutamasta puheesta, jotka satuttiin kuulemaan jäi mieleeni armo...Ehkäpä meidän olisi hyvä enemmän antaa armoa toisille ja itsellemme...Mukava oli nähdä taas koko suku ja elämää! Juhlilta löytyi kaikki Jessen 9 serkkua, kummatkin mummot ja pappat, 3 tätiä ja paljon muita...
Heti maanantaina suunnattiin auton keula kohti Jyväskylää. Sadetta, ukkosta ja viidakkoa...Oikeasti mökki ei ole ollut vielä koskaan noin huonossa kunnossa...Ruoho, lupiinit, koivut ja kaikki ovat villiintyneet, katolla ja nurmikolla kasvaa sammalta, osa ikkunoista on vielä karhuntaljan peitossa, laituri on limainen, kesäkukat istuttamatta...Niin ja oikeasti meidän ekologinen käsikäyttöinen ruohonleikkuri ei leikkaa noin pitkää ruohoa...Ja juuri kun grilli saatiin sytytettyä ja possun sisäfileet esille, iski ukkoskuuro päälle...Se ei kuitenkaan haitannut saunatouhuja. Jesse pääsi elämänsä ekaa kertaa mökkijärveen uiskentelemaan...Muutaman vuoden päästä kaveria tuskin saa enää vedestä pois...
Tiistaina suunnattiin taas auton keula kohti Vantaata ja kaupunkielämää. On riehuttu Jumbon leikkikehässä, leikkipuistoissa ja puistoissa ylipäätään...Ja riehuminen jatkunee ainakin muutaman päivän...
Jotenkin haluaisi olla positiivinen omaa kotimaata ja kotiseutua kohtaan, mutta…ihan pakko nyt valittaa…Ehkäpä seuraava blogi-kirjoitus on taas vähän positiivisempi…
Haluaisi kasvattaa omasta pojasta sosiaalisen, muita ajattelevan ja itsenään riittävän hyvän ihmisen, jonka ei tarvitse päteä omilla saavutuksillaan. Lasten maailma on kuitenkin julma. Meidän koulussa kiusattiin poikaa, jolla oli aina verkkarit jalassa, poikaa, jonka äiti pakotti pitämään talvisin pipoa, poikaa joka oli vähän ylipainoinen ja kömpelö, poikaa joka ei osannut hiihtää, poikaa jonka vanhemmilla ei ollut varaa ostaa videoita, poikaa, jolla oli vanha pyörä ja poikaa, jolla oli outo sukunimi. Poikien maailma tuntuu paljon kovemmalta kuin meidän tyttöjen. Hyvä mies omaa nousujohteisen uran, saa hyvää palkkaa, on hyvä perheenisä, rakentaa vapaa-ajalla talon, korjaa autot, laittaa ruokaa, siivoaa, hoitaa puutarhaa ja on keskustelutaitoinen.
Tämä miestensuojeluaate heräsi, kun kuulin eilen Mika Myllylän kuolleen. Viikonloppuna kuoli myös 8 miestä hukkumalla ja 4 nuorta autolla kaahaten. Onko meidän yhteiskunnassa jotain vikaa, joka ajaa miehiä suorittamiseen? Miten kasvattaa pienestä pojasta mies, jonka ei tarvitse voittaa ainuttakaan urheilukisaa, osata korjata yhtään autoa, osata remontoida asuntoa tai lukea ”hyvää” ammattia ollakseen hyvä? Miten takoa pienen päähän, että tässä elämässä saa epäonnistua, saa tehdä virheitä, itkeä, nauraa, saa laiskotella, saa etsiä itseään, lähteä pois ja tulla takaisin? Ihmisarvo ei perustu suorittamiselle saati sitten miellyttämiselle. Kuka ottaisi isot miehet syliinsä ja kertoisi, että he ovat maailman parhaita poikia, miehiä, isiä ja ystäviä juuri sellaisena kuin ovat?
Suomi taitaa olla yleisestikin oikea tylyttämisen yhteiskunta. Kun joku ostaa uuden auton, kysytään ”paljon tarvi ottaa velkaa” sen sijaan, että kehuttaisiin hienosta ostoksesta. Kun toinen saa lapsen, todetaan, että ”taasko, eikö noita nyt olisi jo tarpeeksi” sen sijaan, että onniteltaisiin lämpimästi. Kun joku tulee sairaaksi, todetaan, että ”sinä se imuroit kaikki taudit itseesi” sen sijaan, että kysyttäisiin ”miten sinä voit?” Kun toinen pääsee ylioppilaaksi, kysytään ”montako laudaturia sait” sen sijaan, että onniteltaisiin lämpimästi hienosta saavutuksesta. Kun toinen rakentaa taloa, kysytään ”milloin aiot nuo listat laittaa”, sen sijaan, että kehuttaisiin kuinka hienosti homma on edennyt. Kun toinen laihtuu tai lopettaa alkoholin käytön, odotetaan ”milloin repsahdat taas” sen sijaan, että onniteltaisiin hienosta saavutuksesta.
Pakko näin alan ammattilaisena vielä valittaa uudesta vanhuspalvelulaista ja muistuttaa, että yhteiskunta, joka ei huolehdi lapsista, vanhuksista ja vammaisista, ei ole juuri minkään arvoinen. Palvelujen ja tarvearvioinnin sitominen 80-vuoden ikään antaakin kaikille meille tavoitteen elää nätisti ja vailla sairauksia 80-vuoden ikään, jonka jälkeen kunnan viranomainen käy arvioimassa kuolemmeko nätisti parin vuoden sisällä mahdollisimman vähillä palveluilla vai voisivatko he olla jotenkin siinä avuksi. Miksi me ei yksinkertaisesti annettaisi ihmisille palveluita, joita he tarvitsevat silloin kun he tarvitsevat?
Ei onni tule köyhyydestä tai rikkaudesta, ei maailman antamista aineksista. Se tulee meistä sisältä, hiljaa hymyillen, suukottaa poskelle ja kuiskaa korvaan, -Sinä olet minun valittuni."♥
Mukavaa juhannusta kaikille! Toivottavasti jossain päin Suomea paistaa aurinko ja hyttyset ovat jääneet johonkin loukkuun…Meidän loukku on toimimaton ja paska. Terveiset vain Kärkkäiselle! Ei osteta teiltä enää ikinä mitään. Tosin ensi viikolla taitaa alkaa alennusmyynnit…
Jännä miten juhlat muuttuvat niin erilaisiksi lasten myötä. Tuntikausien saunominen ja ryypiskely on vaihtunut pikaiseksi saunomiseksi päiväunien aikaan ja yhdeksi siideritölkiksi. Tuntikausien gourmet-grillaus on vaihtunut kiuasmakkaraksi ja lämpimiksi voileiviksi. Oma pää ja takamus ovat täynnä hyttysenpuremia, koska äitin aika menee pojan hyttysvainoajien tappamiseen. Elokuvien sijaan katsotaan lasten kuvakirjoja ja lopulta mennään nukkumaan väsyneinä mutta onnellisina puoli yhdentoista aikoihin ja herätään puoli kasilta virkeinä ilman päänsärkyä ja masennusta.
Jesse kävi elämänsä ensimmäistä kertaa pomppimassa trampoliinilla. Timo-serkku opasti muutaman pompun ja sen jälkeen kaveri olisi ollut siellä vaikka koko yön…Kai meidän pitäisi hommata sellainen ja muutama serkku Jessen kokopäiväiseksi hauskanpitäjäksi.
Proosa-kurssi oli peruttu muiden osallistujien puutteessa. Istuskelin siellä Ylivieskan kirjaston portailla läppärini kanssa ja mietin 5 minuuttia mitä tekisin ja palasin sitten omalle pellolle kitkemään porkkanoita.
Naapurit istuivat meillä juhannusaaton kaffeilla. Mikä hiljaisuus ja rauha katsella ikkunoista ulos ja tajuta, että elämä on tässä ja nyt. Elämältä ei kai voisi enää muuta pyytää.
Se meidän upouusi turvaistuin on norjalainen besafe izi combi isofix…Meidän eka kaukaloistuin on ollut Eija-siskolta lainassa ja Graco kanssa. Nyt meillä on autossa nuo isofix-kiinnitykset ja koska auto saatiin myytyä meille viime kesänä niillä isofixeillä oli pakko ostaa myös sellainen istuinkin…Oikeasti en tajua Kati ja Jenni, miten yhteen henkilöautoon mahtuu kaksi lasta noine turvaromuineen??? Meidän istuin ja muut Jessen kamat vievät koko auton tilasta ainakin puolet…Ja se pyöräkoppi jää kyllä hankkimatta. Ennemmin myyn kaikki entisetkin romut nurkista. Jesseä ei kiinnosta pyöräily ollenkaan vaan mukavinta on istua maassa ja repiä voikukkia…
Ja lisää valitusta. Meidän elämän ensimmäinen luomukasvimaa on myrkytetty…Oltiin viikko pois ja sinä aikana naapurin isäntä oli käynyt peltonsa myrkyttämässä ja tuulessa lentävä myrkky ilmeisesti tappoi meidän yhden rivin mansikoitakin…Äitin herne-, salaatti- ja punajuuripenkit olivat myös painuneet lakoon…Joten kiitti vaan ja terveisiä kaikille syöjille, jotka kuvittelevat kaupasta ostavansa puhdasta suomalaista ruokaa!
Milloinkas niitä ”vuoden äiti” –titteleitä jaetaan? Riittääkö kriteereiksi jos päivittäin luuttuaa kymmenen kertaa maahan heitetyt maidot, leivät ja muut ruoat lattialta pois, lukee kymmenen kertaa samaa tsukutsuku-kirjan ääneen, juoksee villin, alastoman vekaran perässä vaippa ja vaatteet kädessä, keräilee kaiken päivää lattialta leluja, tyhjiä pulloja, tutteja, lehtiä, kirjoja, vaatteita, pesuaineita, rakennusjätteitä, nukuttaa kaveria tuntikausia vaihdellen sänkyä ja vaunua??? Kun äiti kääntää selkänsä, samaan aikaan pikkutyyppi on sammuttanut television, murustanut leivän matolle ja makoilee siinä kaiken sotkun keskellä hymyillen uudet valkoiset hampaat loistaen, eikä äiti voi mitään muuta kuin nauraa ääneen ja kaapata pikkutuholaisen syliinsä - ja sotkea samalla paitansa margariiniin…
Huomenna alkaa se proosakurssi…
Kävin tämän vuoden ensimmäisen sukelluksen tekemässä Jyväskylän mökkijärvessä. Mies seisoi takana ja minä hyppäsin ja samalla bikinien narut jäivät mieheni käsiin ja rämmin jääkylmästä järvestä säikähdyksissä vettä hörpäten ilman yläosia toisen nauraessa laiturilla.
Minulta otettiin elämäni ensimmäinen koepala. Lääkäri katsoi kuukausi sitten ihmeissään 35-vuotta vanhaa syntymämerkkiäni kysyen, mitä tuo on ja eikö sitä ole koskaan tutkittu. Nyt tutkitaan. Edelleen ihmettelen lääkärien koulutusta ja sosiaalisia taitoja. Kukaan ei ainakaan muistanut esitellä itseään, tutkiminen oli yhtä kuin mene makaamaan tuohon kyljelleen ja sitten sanottiin, että nyt pistää…Ja hemmetisti pistikin…Sen jälkeen puhuttiin ohi ja yli ja lopuksi sain tivaamalla tivata, että mitä nyt ja mitä se on. Siinä vaiheessa lääkäri kääntyi koneeltaan minua päin ja sanoi, että vaikea sanoa, tutkivat sitten jossain…
Oltiin ekaa kertaa ostamassa lapselle auton turvaistuinta. Ensimmäisen myyjän mielestä olemme suunnilleen lapsenmurhaajia jos istutamme lapsemme naama menosuuntaan…Sillä ei ole kuulemma väliä jos lapsi oksentelee, pää roikkuu nukkuessa tukien puutteessa, jalat ovat hankalasti koukussa ja lapsen pää kolahtaa kattoon joka kerta häntä istuimeen laittaessa. Hänen mainostaman turvaistuimen lisäksi meidän olisi pitänyt ostaa 40 euroa maksava penkinviilennyskangas, koska ilman sitähän ei vauva kesäisin pärjää…Kaiken lisäksi hän haukkui Autoliiton julkaisemat turvaistuintestit vääriksi ja harhaanjohtaviksi ja epäili tutkijoiden tutkivan edellisenä viikkona pilttipurkkeja ja seuraavana istuimia…Samaan aikaan Jesse 1v ja 1kk testasi vaunujen tavarakoreja, kun minä kuuntelin paasausta mietin, että pari siideriä taitaisi tehdä myyjälle hyvää…
Yllättäen karattiin toiseen liikkeeseen, jossa kysyttiin heti minkä istuimen myyjä ostaisi omalle lapselleen, joka matkustaa vähintään 1000km joka kuukausi…Myyjä mietti hetken ja kertoi ostavansa jonkun istuimen, jota heidän liikkeestään ei saa. Tuntikausien turvaistuinsurffailun jälkeen päädyttiin kolmanteen liikkeeseen ja 449 euroa maksavaan turkoosinkuosiseen turvaistuimeen, jota edellisen liikkeen myyjä suositteli ja kaikki muutkin netissä. Oikeasti en tajua näitä ”hengenvaarallisia” 200 euron market-istuimia, jotka kaikkien myyjien mielestä ovat suoranaista lapsenmurhaa, mutta jotka oman näkemykseni mukaan peittoavat mennen tullen sen turvallisen äidinsyli-istuimen, mitä omassa lapsuudessa käytettiin. Ja silloinhan kaikissa autossa ei ollut edes takapenkeillä turvavöitä…
03.06.2011 - 16:31 / Kategoriat: ei kategorioita
Kaikkihan meistä tietävät sen keski-ikäisen naisen prototyypin pyöräilemässä marketista väsyneenä mekastava muksu tarakalla, ostoskassi ja Libero-vaipat sarvissa heiluen. Minäkin ostin sellaisen turvaistuimen. Kesti ainakin tunnin saada moinen hökötys pyörään, (=mieheltä, minulta olisi kestänyt päivän…) joten sitä ei todellakaan siitä enää irti saa. Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa pyörä-äitinä olemista. Luoja paratkoon onko siitä nuoruudesta enää jäljellä mitään???
Kokeilin myös uutta osteopaattia, joka ehkä korjaisi elämän romuttaman polveni. Tunnin niksauttelun, hieronnan ja tutkimisen jälkeen päädyttiin korjaamaan pelkkää selkää. Polven korjaaminen kuuluu kuulemma ortopedille. Osteopaatti ihmetteli niskalihasten kireyttä. Kiitos vain katonrajassa roikkuvan television, jonka tuleva insinööripoikani sai säädettyä katonrajaan.
Täällä maalla joutuu opettelemaan uudelleen small talkin alkeita. Olen muutaman päivän sisällä keskustellut mm. säästä, ruohon leikkuusta, ylioppilasjuhlista, pyöräilystä, eturauhasen höyläämisestä, hallitusneuvotteluista ja lapsen teosta. Naapurimme mielestä meidän mökki on niin iso, että voi aloittaa heti lastenteon…Mitäpä siihen sitten osaa yhtäkkiä sanoa? ”Teidän talo on niin iso, että tullaan joku kerta teille ’yrittämään’…”
Kiitos Timo hyvästä vinkistä! Vielä kun kerrot, miten banaanit saa kasvamaan? Syödyistä banaaneistako? Banaanikärpäsistä? Kasvihuone on jo hyvällä alulla. Saadaan anopin ja appiukon vanhat ikkunat, josta kai askartelemalla saa sopivan viinirypäletehtaan…Ja mikä parasta, nyt meillä on 2 ikiomaa hehtaaria peltoa odottamassa kesää, aurinkoa, sopivia suunnitelmia ja ilmaista työvoimaa…
Minulla on neljä projektia samaan aikaan. Projekti A) Joka loppuu 25 työpäivän päästä – ja se ainoa, josta joku toistaiseksi maksaa. Projekti B) Vauva. Projekti c) Huvilanrakennusprojekti ja projekti D) Maanviljelyplantaasi. Projekti A:sta on järkevää olla hiljaa. Projekti B:stä en halua enää puhua mitään. Projekti C) ja D) jatkuu uusilla kotisivuilla, jotka ehkä saan kasaan, kun A:lta liikenee aikaa ja ehdin jollekin kurssille…
Tämä blogi alkoi kännisestä kesäkuisesta flow-tilasta aamuneljältä ja päättyy 7 kiloa lihavampana samalla sohvalla…
”Rohkeutta ei ole se, että ei pelkää, vaan se, että pelkää, mutta uskaltaa silti.”
Tapasin pitkästä, pitkästä aikaa entisen rakkaan asiakkaan Pekan. Keskusteltiin 20 asteen pakkasessa työmatkalla siitä, kuka on normaali, mitä tehdä kun vaatteet ei mahdu päälle ja kuinka monta hampurilaisannosta on hyvä syödä kerralla. Suorasukainen dialogi oli minulta luokkaa, ”heitä ne stereot pihalle niin kämppään mahtuu tietokone” ja että ”normaali ihminen syö vain yhden hampurilaisen kerrallaan.” No sain takaisin ”käy ostamassa uudet xl-vaatteet ja ”myy vanhat pois”. Ja että ”sinullahan on paljon kokemusta miehistä, et kai sinä opasta tarvi”. Ja kysymyksen ”kuka sitten on normaali”? Täytyi tunnustaa, että en tiedä ja että tuttavapiiriin ei taida kuulua yhtäkään.
Kävin neuvolassa ja todella toivon, että se oli toinen ja viimeinen kerta sen tädin kanssa. Olin lihonut liikaa, poika liian vähän ja pojan sykkeet olivat liikaa. Sen lisäksi en osannut rentoutua sf-mittauksessa, enkä verikokeessa, kieltäydyin sokerirasituksesta ja voin henkisesti pahoin vielä seuraavanakin päivänä. Kun astelee neuvolaan sisään onnellisen terveenä ja hyvinvoivana, sieltä tulee takaisin sairaana ja epänormaalina.
Nukahdin ensimmäistä kertaa elämässäni työssä. Seminaareissa olen onnistunut ennenkin pilkkimään, mutta että 20 minuutin päiväunet!
Kävin elämäni ensimmäistä kertaa mammajoogassa. Jännä näky salin täydeltä tulevia äitejä virttyneissä verkkareissa. Ihana ohjaaja, joka ei todellakaan tullut korjaamaan asentoja. Vieressä oleva mamma tyytyi lähinnä makoilemaan kylkiasennossa koko tunnin, toiset ravasivat vessassa – ja aerobic tuntui olevan jossain toisessa elämässä.
Shoppailtiin viikonloppuna punainen videokamera ja oranssit lastenvaunut. Työkaverit ovat kertoneet, että eivät muista lastensa lapsuudesta juuri mitään. Jo valmiiksi dementoituneena, muistaa tuskin sen vertaa. Seuraavaksi aion ilmoittautua vauvanruokakurssille. Poikamiesystäväni kyllä huomautti, että ”eikös vauva syö niitä purkkeja kaupasta”. Pitkällisen ekologisen keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, että minun hiilijalanjälkeni on valtava huolimatta siitä, syötänkö vauvalle purkkeja vai ei. Ja että ”eikös vauvalle syötetä banaaneja?”. Miten ihmeessä saan banaanit kasvamaan tulevalla maaplantaasilla vai roudataanko nekin Afrikasta? Ne vaunut eivät mahtuneet autoon, mutta ovat muuten nätit. Enkä minä edes jaksaisi nostaa niitä autoon. Autoa varten voi kai sitten investoida jotkut kärryt –kun tarvii. Mehän aiotaan toistaiseksi vain kävellä…
Uskomatonta, että Jyväskylän päivät ja yöt pikku hiljaa vähenevät. Muistan, kun vuosi sitten päätin, että en enää a) pidä suoria housuja, b) tärkkäydy muutenkaan mummokuteisiin, c) unohda huumorintajua, d) yritä vaikuttaa uskottavalta tai e) täytä elämääni työllä ja opiskelulla. Elämä Jyväskylässä näytti pohjattoman houkuttelevalta pääkaupunkiseutuun verrattuna. Sitten äkkiä huomasin, että Jyväskylän kuntosalit ovat paskoja, keskustan kaupoista ei löydy lempimuroja, baareissa ei ole ketään arkisin, elokuvissa on vain muutama kappale kerrallaan, julkiset eivät kulje ja että kaikissa palavereissa istuvat samat ihmiset. Olen kaivannut päivä päivältä enemmän etelään. Paljosta vetoa, että parin kuukauden päästä kaipaan takaisin tänne tai jonnekin muualle?
Hyvänen aika. Minä kuvittelin, että kaikki noudattavat tunnollisesti oppaita. Ei alkoholia, ei homejuustoa, ei sushia, ei haukea, ei tupakkaa, ei pipareita, ei kahvia, ei mausteista ruokaa, ei inkivääriä, ei lenkkeilyä, ei jumppaa, ei luistelua. Olen luopunut toistaiseksi vain lempivaatteista, jumpista, siidereistä, paljusta, seksistä, yöunista, hiusväreistä ja omasta yksityisyydestä. En ole koskaan päässyt kokeilemaan ilokaasua – joten lisään sen varmasti kokemuslistaani lähikuukausina. Epäilemättä sen turvin voi päivittää facebookiin montako senttiä kohdunsuu on avautunut.
Eihän tarvitse enää kertaakaan avata yhtäkään seminaaria? Viime tiistaina seisoin siellä yhdessä auditoriossa ja paikka paikoin minulla ei ollut sanoja. On vaarallista puhua jotain, ajatella toista ja mielessään olla jossain ihan muualla. Torstaina Jyväskylän teemapäivässä unohdin sujuvasti, mitä olin sanomassa, esittelin luennoitsijan väärin, unohdin vesikannun, takkusin tekniikan kanssa ja lopulta luentopalkkion kanssa. Maanantaina kerroin opiskelijoilleni, että teemahaastattelut on tylsiä, ”eikö tehtäisi jotain muuta?” Pikku hiljaa kannattaisi varmaan vältellä asiallista seuraa ja keskittyä vaikkapa naisten lehtiin.
Lainasin kirjastosta koliikkioppaan, jonka ohjeilla vauvan kipuilu saadaan loppumaan 48 tunnissa. Ensin vaihdetaan ruokavalio, sitten luodaan arkirytmi ja lopuksi hierotaan. Satuin katselemaan televisiosta myös sattumalta jotain englantilaisdokumenttia, jossa äidit syöttivät vauvoilleen ranskanperunoita, kalapuikkoja ja nuggetteja. Miksi Suomessa syötetään vain pilttejä ja äidinmaitoa? Vauvat näyttivät tyytyväisiltä imeskellessään valtavia ranskanperunoita suussaan. Niin ja tänään kanavasurffaus tuotti kanavan, jossa suomalaisäiti synnytti keisarinleikkauksella kolmatta lastaan. Lääkäri repi kohdun ulos ja sitten lopuksi survoi sen takaisin, vauva näytti siniseltä, isä dorkalta ja äiti kamalalta. Kysyin mieheltä, että eihän minusta tule koskaan tuollaista? Hän vakuutti ettei tule. Hanna joo, pojalta näytti ainakin ultrassa. Lainasin sellaisen miehenhoito-oppaan myös…
Mistä nämä laulujen sanat tulevat? ”Etsin kunnes löydän sut, en lopettaa voi kuitenkaan. Miten rauhaton oon edelleen vain, jotain multa puuttunee. Jotain mikä rauhoittaa, mun sydämeni lyönnit pois. Kuten aamuisin päivä ja yö suutelevat toisiaan…”
Olin perjantaina Varkaudessa. Uskomatonta, mutta varastin sieltä lounaan. Maksukorttikone ei toiminut, kaksikymppisestä ei ollut antaa takaisin, ja kassa neuvoi maksamaan lounaan jälkeen. No arvaa muistinko? Ja joku vielä on sanonut, että ilmaisia lounaita ei ole…
Käytiin lauantaina työhommissa vanhusten nettikahvilassa korjaamassa tietokoneiden ääntä. On mieltä ylentävää ratkoa ongelmaa viikkotolkulla toisten sosiaalityttöjen kansa ja sitten insinöörimies ratkoo ongelman kahdessa minuutissa kytkemällä piuhat uudelleen…
Ostin eilen elämäni ensimmäisen vauvaöljyvoiteen. Yksi opas kehotti sivelemään sitä päivittäin ihoon. Nyt olen yltäpäältä rasvassa. Yksi opas kehoitti työntämään sitä myös ”sinne”, jonne en sitä todellakaan laittanut. Päivittäinen ”hieronta” vähentää kuulemma repeämisriskiä. Ihanko totta te teette kaikkea, mitä noissa kirjoissa sanotaan?
Siivosin tänään työpöytääni…Sain kahdeksan uutta kansiota…ja täyden roskakorin…Silmiini osui lause ”Onnen salaisuus on vapaus. Vapauden salaisuus on rohkeus.” Olen aina ollut ”vapausfriikki” ja halunnut siinä sivussa kaikki muutkin vapaiksi. Olen käynyt asiasta lukemattomia väittelyitä. Mm. siitä saako yleisillä paikoilla ja uimarannoilla harrastaa seksiä, voiko poliitikoista kirjoittaa sketsiviihdettä, voiko vanhusten kanssa harrastaa hippaa, voiko suhde olla hyvä vaikka asuukin erillään, voiko vieraiden kanssa jutella ja tanssia yökerhossa ilman että on valmis heräämään kenenkään vierestä, voiko asiantuntija esiintyä peruukissa ja pila-asussa…Lista on lukematon ja olen tainnut tehdä noista kaikkia. En ole tainnut koskaan noudattaa hyvin sääntöjä, ohjeita enkä käyttäytymisnormeja – ja elämä on ollut pääsääntöisesti varsin hauskaa.
Eilen törmäsin kysymykseen, saako vapaaehtoinen viedä vanhusta kanttiiniin tai ulos. Saako? Entä jos mummo tukehtuu pullaan tai nukahtaa pyörätuoliin? Kertokaa, miten kaikki vanhukset saataisiin vapautettua palvelujärjestelmän kahleista vapaaseen elämään? Liian moni tuntuu ajattelevan, että jos sitoisimme kaikki vanhukset lepositeisiin ja sänkyyn, mitään pahaa ei varmasti koskaan sattuisi. Elämä olisi mukavaa, turvallista ja kontrolloitua. Oikeastaan meidät nuoremmatkin voitaisiin sitoa niin johan vähenisi pahoinpitelyt ja ongelmat.
Jyväskyläläisenä veronmaksajana on mukava olla. Yritin varata lakisääteistä tarkastusaikaa hammaslääkäriin. Kyseessä oli raskauden ajan tsekkaus ja neuvonta. Ajanvarausihminen ehdotti 2.6. aikaa suuhygienistille. Huhtasuon hammashoitolaan olisi päässyt jo 3.5. En tajunnut, miten raskauden ajan neuvontaa voidaan antaa, kun raskaus on päättynyt? Täti vakuutti, että eihän minun tarvitse käydä, jos ei erityistä ongelmaa ole. Sitten neuvoi, että vauvaan ei saisi työntää omaa lusikkaa tai pussailla suulle. Tuosta puhelinkonsultaatiosta ei taida tulla laskua?
Tapasin eilen humoristisen bussikuskin. Hän kysyi sisään tullessani, haluanko ylä- vai alakertaan. Alakerta olisi puoleen hintaan. Luulin tietenkin, että bussi on kaksikerroksinen. Kuskin kertoessa, että alakerta on aika kylmä, päädyin yläkertaan (työnantajan maksaessa) ja vasta penkillä tajusin, että kuski tarkoitti matkatavarasäiliötä, enkä tajunnut edes nauraa.
Eilen taas pääsin tilanteeseen, jolloin seisoskelin yksin auditorion alhaalla saarnaten kuulijoille, mitä heidän pitäisi tehdä tai ajatella. Säälin vähän poikaparkaa mahassa, mihin hän äitinsä kanssa aina joutuukaan. Kaveri kosti päivän syömättömyyden ja tylsyyden yöllä pitkillä jalkapallotreeneillä. Villakangastakki siirtynee lopputalveksi varastoon, kun kangas loppui eilen kesken.
Olen alkanut haaveilemaan kuohuviinistä. Miten ihana olisikaan saada lasillinen, kaksi tai pullollinen kuivaa, kuplivaa nestettä. Synnytyssäkkiin pakkautuu varmasti mukaan sellainen. Jos ei saa sektiota, kai sentään jonkinlaisen kännin. Jos alkoholin imeytyminen vereen kestää pari tuntia, eikös siinä ole pari tuntia aikaa juoda ja saada lapsi ulos ilman terveyshaittoja? Ehkäpä kysyn asiaa ensi viikolla neuvolatädiltä…tai sitten vain rohkeasti kokeilemaan…Ainoa, mitä mietin on, että löytyykö niistä synnytyssaleista jääkaappia? Jos otan herkkukarkit, kuoharin, kokista, mansikoita, sipsejä, karjalanpiirakoita, vadelmarahkaa…Pitääkö varautua omaan kylmälaukkuun? Sitten läppäri, mp3-soitin, akumatto, hierontasauva, synnytysoppaat, nallet, bikinit…
Muistan lukeneeni jotain tutkimustulosta vuosia sitten, että raskaana olevat naiset tyhmentyvät odotusaikana ja tyhmentyminen taisi jatkua töihin paluuseen saakka…Tässä sitä sitten ollaan. Siinä missä ennen kiinnosti maailman parantaminen, yhteiskunnalliset ilmiöt, globaali talous ja suuret olemassaolon kysymykset, nyt kiinnostaa vain vauvan hyvinvointi, kehitys ja kaikki kivat ostettavat tavarat. Vanhustyön kirjallisuus on vaihtunut hetkessä varhaiskasvatukseen ja kaikkiin tulevan äidin selviytymisoppaisiin. Ja nyt on varmaankin ensimmäinen tammikuu viiteentoista vuoteen, jolloin en raahaa kirjastosta laihdutus- tai kuntoiluoppaita. Myös kaikki alusvaatteet on jääneet alennushyllyille. Tissit odottavat sitä (luvattua) kasvupyrähdystä ja housuja ei näy anyway mahan alta, joten paras käyttää nekin säästyvät rahat vaikka foolihappoihin…Tuntuu, että lääkedosettini näyttää erehdyttävästi muutenkin jo kahdeksankymppisten vanhusten vastaavalta…Kaikkihan me tiedämme, että foolihappo auttaa vauvan aivotoimintaa, kalaöljy pitää vauvan kauemmin mahassa, D-vitamiini estää flunssat, sokeritaudit ja MS-taudit, magnesium pitää suonenvedot pois, kalsium vahvistaa luut, rauta estää happivajeet jne…
Olen elämäni ensimmäistä kertaa perehtynyt haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmiin, hirsihuvilan pystytykseen ja pilariperustukseen. Lisäksi olen elämäni ensimmäistä kertaa käynyt Jyväskylän terveyskeskuslääkärillä, Peijaksen päivystyksessä ja sydänfilmissä. Ihan uskomatonta, että meidän tulisi maksaa 12 000 euron ”suojeluraha” paskafirmoille ja viranomaisille siitä ilosta, että saamme pari kuukautta vuodessa käydä kesämökillämme tarpeilla. Lisäksi meidän tulisi laatia asiasta suunnitelma. Kaikki maalaiset tietävät, että parhaat perunat ja porkkanat kypsyvät hyvin lannoitetussa mullassa. Seuraava askel on kai, että laitetaan lehmille kestovaipat ja tyhjennetään vaipat päivän päätteeksi kemialliseen säiliöön…
Joulu ei ole kai kovin tervettä aikaa. Jo joulupäivänä sain rytmihäiriöitä, jotka sitten päivä päivältä pahenivat. Uskaltauduin neuvolaa uhmaten terveyskeskuslääkärille ja pääsin elämäni ensimmäiseen sydänfilmiin ja kilpirauhaskokeisiin. Kiva terveyskeskussetä sai heti voimaan paremmin, joten jatkettiin seuraavana päivänä matkaa Vantaalle. Setä soitti sitten uudenvuoden aattona perään ja passitti päivystykseen Peijakseen. Minulla voi olla keuhkoveritulppa tai laskimotukos, joka ei odota ensi maanantaihin. Pääsin sitten jo toiseen ekg-mittaukseen samalla viikolla. Täti ei tiennyt mikä johto tuli mihinkin kohtaan. Parinkymmenen minuutin sähläyksen jälkeen täti syytti, että minun rintakehäni on liian pieni ja että hänen laput ja johdot eivät mahdu oikeisiin paikkoihin…Epäilivät että minulla ei ole keuhkoveritulppaa, eikä laskimotukosta. Jätin pariksi päiväksi karkit, glögit, kokiksen, teen, juustot, piparit, tortut, kinkun jne. ja rytmihäiriöt ovat pysyneet poissa…
Käytiin taloesittelyissä Pohjanmaalla ja en usko, että mennään toista kertaa. Jos meillä on valmis tontti, ei kai kukaan oleta meidän ostavan valmista taloa 60 kilometrin päästä. Ja allekirjoittaisiko joku oikeasti talopakettisopimuksen ilman, että kustannukset olisivat selvillä? On kuulemma ihan vain pelkkä muodollisuus ja näin homma saadaan hyvin käyntiin…Hyvin sai ainakin meidät poistumaan toimistosta ja hautaamaan talohaaveet hetkeksi. Jo menomatkalla Vantaalle pysähdyttiin Järvenpään hirsimökkinäyttelyyn. Miten ihana olisikaan siellä pienen hirsimökin lämmössä tunnelmoida takkatulen ääressä sillä karhuntaljamatolla!!!
Mahakaverilla on nyt jo batman-alushousut, nallesukat, 2 fleeceasua, nallepipo, hanskat, mehukippo, ensipupu, Bellino ja kierrätyshäkkisänky. Kiitos vain kaikille! Bellino on soiva pehmokaveri, joka on viinaanmenevä, mutta ei läheskään niin paha kuin se pupu, joka tumputtaa. Ihana, vapaa joululoma lähestyy loppuaan…Hyvää, ihanaa, onnellista ja suurenmoista uutta vuotta kaikille! Kohta alkaa kevät! Uusi elämä ja harrasteet. Minäkin ilmoittauduin joogakurssille. Ja nyt aion tehdä vetäjälle todella selväksi, että minä olen maksava asiakas ja saan tehdä liikkeet niin kuin haluan, eikä kukaan tule siirtämään takapuoltani ja hokemaan korvaani sisään ulos…
Kiitos ensinnäkin kaikista kommenteista, kuvista ja onnitteluista! Vinkki pallomahasta joulukortissa oli loistava! Kummipoika Aleksi näytti suloiselta altaassa ja ajatus juustokakusta houkuttelee…Eikös loogisinta olisi edetä joulukorteissa niin, että ensin olisi ne tekovälineet, sitten vasta se jalkapallomaha, ja sitten vasta kaveri tonttulakkeineen? Täksi jouluksi ei kyllä ennätä mitään väsäillä, mutta katsotaan sitten ensi vuonna minkälaisia ”voimauttavia” valokuvia saan kuvailtua…Karvat pitää kai kuitenkin olla sheivattuna ennen valokuvausta?
Luin muuten jostain Kaksplus-palstalta, että useat miehet pitävät raskaana olevia naisia viehättävinä. Joku oli katsellut kaverinsa vaimoa mökkireissulla, toinen kyttäsi marketeissa ja se pisimmälle viety kaveri runkkasi puistossa ja katseli sieltä mammoja. Olet varmaan Kati oikeassa, että niitä palstoja ei kannata paljoa lukea…
Sain tehtyä kaikki rästimuistiot tältä vuodelta, enkä vieläkään soitettua sille ihanalle papalle, jolle on pitänyt soittaa jo kahden kuukauden ajan. Lupasin mennä käymään, mutta, mutta…Kurja ihminen, jolle kaikki työjutut menevät edelle ja päivät vain kuluvat käsissä.
Olen viritellyt jouluvaloja joka puolelle asuntoa. Sama jumppa toistuu nyt pari kertaa päivässä, kun kyykistelen pistorasioita kohti ne 6 töpseliä eri puolilla asuntoa. Parveke tuskin syttyy palamaan, joten se saa olla…
Pääkaupunkiseutu on täysin lumen peittämä…Eilen tein pitkästä aikaa moneen vuoteen lumienkelin…Oli jotenkin vapauttavaa kahlata toppahousut päällä pitkin peltoa, kehä kolmonen vain nurkan takana…Jumbo on yhtä ostoshelvettiä nämä päivät. Istuin tänään Jumbon Hesburgerissa puoli tuntia ja katselin kanssaihmisiä. Jännä miten stressaantuneilta ihmiset vaikuttivat. Ei tuolla ainakaan taantumaa näe…Löysin kahdet uudet farkut…Entiset kymmenen paria on siivottu odottamaan seuraavaa elämää. Missä muuten viipyvät ne minun paljon odotetut tissit? Olisi mukava, että ne tulisivat kulman takaa ensinnä, mutta ilmeisesti minua on huijattu…
Laskeskelin tänään puoli päivää tulevia tulonsiirtoja. Uskomatonta, että saan ilmaista rahaa kuukausitolkulla…Jos oikein laskureita tulkitsin, saisin n. 2000 euroa kuussa pelkästään vain tekemällä vauvan. Kiitos vain jo etukäteen teille kaikille veronmaksajille! Jos olisin hoksannut tulla vaikkapa lestadiolaiseksi aiemmin, olisin hyvällä lykyllä voinut tehdä n. 18 vauvaa eli olisin saanut 18 vuoden ajalta yhteensä 432 000 euroa…Niin ja lapsilisät tietty tuohon päälle…Lueskelin lisäksi Kelan opusta, jossa sanottiin, että työnteko sunnuntaisin ei vähennä noita tukien määrää. Eli sunnuntaisin voisi tehdä vielä töitäkin jos haluaisi.
Lainasin kirjastosta sellaisen koliikkikirjan. Siinä kerrotaan, miten vauvan voi saada hiljaiseksi painelemalla tiettyjä kohtia. Kerron sitten kun tiedän. Toisaalta voisin viedä sen lainaan sille hierojalleni. Hän ei tuntunut tietävän vauvahieronnasta mitään. Lainasin vielä sellaisenkin opuksen, missä kerrotaan, mitä rutiineja olisi syytä alkaa harrastamaan. Ainakin siellä puhuttiin syömisestä, juomisesta ja nukkumisesta, ja niissä meidän perhe on hyvä…
Tämä on varmasti sitä elämän onnellisinta aikaa. Kauheaa, kun ei keksi mitään valittamista koko elämässä. Niin, paitsi ne puuttuvat tissit…Mukavaa joulunaikaa itse kullekin! Meikäläiset ajelevat aattona pohojanmaalle ja sinne saapunee myös joulupukki…
Oltiin tänään elämäni ensimmäistä kertaa väitöstilaisuudessa kuuntelemassa tuoretta tohtoria varhaisesta vuorovaikutuksesta musiikkikasvatuksen saralla. Tuli aivan mieleen oma ja kollegoiden opinnäytetyöt aikoinaan, missä teoriat ja tutkimusmenetelmät vedettiin enemmän tai vähemmän ”hatusta”, teoria jäi irralleen ja tutkimuksen luotettavuus oli vähän jotain sinne päin, mitä nyt voi siinä iässä ja niillä opinnoilla olettaakin. Eniten tilaisuudessa särähti korviin, kun tuore tohtori kertoi, että hän yritti löytää tutkimukseen alkoholistiäitejä, niin että tulokset olisivat olleen vieläkin selvemmät. Kysymys kuuluukin, mitä järkeä on tutkimuksessa, jonka tulos keksitään ensin ja sitten sen jälkeen etsitään väitettä todentavat haastateltavat? Minäkin käytin omassa työssäni fenomenologista teoriaa, joka tämänkin naisen mukaan on tarpeeksi laaja sopiakseen mihin vain...Tohtorin tutkinnon arvostus laski tänään parissa tunnissa kympistä nollaan…
Vietettiin yksi ilta Kastellin toimistolla kuunnellen puuduttavaa esittelyä markkinajohtajuudesta, seinän välieristeiden paksuudesta, uusien rakennusmääräysten täyttymisestä, konsernin historiasta ja kaikesta muusta, mitä emme olleet menossa kuuntelemaan. Kun olimme kuunnelleet kaveria 2,5 h (joka näytti kauempaa ihan Ridge Forresterilta), saimme käteemme alustavan tarjouksen lautakasapaketista. Saatiin valita jo väliovet, kärpäsverkot ja ikkunat. Nyt kun vielä tietäisi, minkähän talovalmistajan talon tai huvilan valitsisimme.
Hanna ja Timo, teitä todella kaivataan. Sen kaksi kertaa viikossa kun istun teellä kahvihuoneessa, luen Sosiaaliturvalehteä tai Tessoa, eikä ne lehdet taatusti tee pidemmän päälle ihmiselle hyvää. No entisessä työpaikassa luin aina lounastauolla Demaria. Saataisiinko projektirahoja sen ympyräkaupunki-mallin ympärille? Toisaalta se laskuvarjokurssi voisi olla aika suksee, saisiko Tekesiltä rahaa? No anyway kohta täytyy keksiä jotain uutta. Meille tulee vauva ja silloin on ”pakko” jäädä lomalle…
No niin, tiedän tiedän, että meidän perheessä äiti ei vietä päiväänsä tiskirätti toisessa kädessä ja kauha toisessa. Enkä todellakaan aio raahautua lauantaiaamuisin kylmiin uimahalleihin tai jalkapallokentille. Me voitaisiin kokeilla yhteistä palju- tai kahvilaharrastusta. Tai jakaa vaikka ruokaa Hakaniemen ruokajonossa. Rakas insinöörini ideoi jo ”lypsykoneen”, joka automaattisena takaa rauhalliset yöunet ja päivät. Uuteen taloon tulee myös äänieristetty viihdehuone…
Kävin myös neuvolassa tällä viikolla enkä juurikaan tajua, miksi niitä kutsutaan neuvoloiksi. Täti ei tiennyt Kelan äitiysavustuksista mitään ”kannattaa kysyä Kelalta”-tyyliin. Painon noususta hän arveli, että ”kyllähän paino yleensä nousee”. Perhevalmennuksesta hän sanoi, ”kyllähän ne ihan hyviä olisivat”, down-riskistä, että ”ainahan niitä jotakin on”, Helsingissä synnytyksestä, että ”soitat sitten sinne neuvolaan, kyllähän siellä on niitä synnytyssairaaloita”. Ei luultavasti tarvisi pitkää kurssia, kun työttömät bussikuskit koulutettaisiin neuvolatäteiksi. Mieluummin sitten ottaisin vaikka jonkun komean nuoren miehen arvelemaan, missä kohtu on.
|
Kirjoittaja
Kun pari vuotta sitten aloitin tämän blogin asuin Jyväskylässä, olin vanhustyön asiantuntijatehtävissä, harrastin kuntosalia, matkustelua sekä elämäntapaoppaita, enkä ollut eläissäni vaihtanut yhtään kakkavaippaa vauvalta. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässä äiti, mökin rakentaja sekä pienviljelijä, joka vaihtelee sujuvasti niin kakkavaipat kuin asuinpaikatkin. Elämä näyttäytyy välillä pohjattoman tylsänä ja silloin on ihan pakko tehdä jotain ihan ensimmäistä kertaa...
|
